BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 18. helmikuuta 2013

Sosiaalisuus on hyve


Saavuttuani takaisin Kumaihin piti minun nyt hoitaa itselleni ojek(skootteri taxi, normaaleja takseja täällä ei ole kuin isoimmissa kaupungeissa) kun ei ollut Ijacia kuskaamassa. ojekilla matka takaisin bankalan puniin taittuia parissakymmenessä minuutissa. Saavuttuani perille näin jotai odottamatonta, piikuinen ravintola jossa oli ilmainen wifi kyltti. Köpöttelin paikalle ja rupesin katsastamaan itselleni istumapaikkaa, kun eteeni ilmestyi pienikokoinen ja siro muslimi tyttö nimeltä Nina. Kyseli perus jutut, mistä olen, mistä tulen, mitä etsin ja mihin olen menossa. Näihin vastattuani pyysi Nina minua liittymään hänen ja poikaystävänsä seuraan heidän pöytäänsä. Poikaystävänsä ei juurikaan englantia taitanut mutta sen sijaan Nina bamlasi verrattain hyvin. Ennen kuin ehdin kysyä miksi näin on, kertoi nina työskentelevänsä Tanjung putingissa oppaana. Mietin taas saiturina mielessäni kuinka messevät summat gillaa olisin voinut säästää jos olisin tavannut tyttösen aikaisemmin.. Ninan kuullessa suunnitelmistani mennä seuraavaksi banjarmasiniin, hihkaisi hän onnessaan että opiskeli siellä ja että hänellä on paljon tuttuja kyseisessä kaupungissa. Vähän ajan jutustelun jälkeen hän soitti kaverilleen joka lupautui majoittamaan meikäläisen ja näyttämään paikkoja, hieno vomma :) Vaihdettiin numerot ja sovittiin että Nina heittää minut seuraavana päivänä bussiasemalle ja jeesaa hankkimaan lipun. Nina ja siippansa ilmoittivat lähtevänsä koteihinsa ja siippa vielä mitään kyselemättä maksoi meikäläisen hörsimän miehisen mansikkapirtelön. Seuraavana aamuna herään vanhasta tutusta raflan takahuoneesta kun puhelin soi, vastaan ja kuuluu epämääräistä indonesian kielistä naisen momotusta. Haloo? who is this? Oh sorry, Nina. naisen ääni vastaa. Puoli unessa tajuan, ei perkele se bussi! Nina kuitenkin rauhoitteli ja sanoi että käydään ensi  katsomassa millon seuraava lähtee. Tovin päästä hän ilmestyikin ravintolan eteen skootterilla ja lähdettiin katsastamaan bussia. Kello oli vähän yli kymmenen aamulla ja seuraava bussi lähtisi neljän aikaan iltapäivällä joten Halusi näyttää meikäläiselle paikkoja. Ihan hyvä sinänsä koska Ijac ja Giyanto oli minun tapaani saapuneet vasta Borneoon, eivätkä kumpikaan tunteneet juurikaan Bankalan punia. Ensimmäisenä mentiin käymään ninan himassa jossa sen äidillä meinas tulla silmät päästä ulos kun tulin ovesta sisään. Mutta sokista toivuttuaan oli oikein mukava ja vieraanvarainen. Mentiin pikku bambulautalla joen yli Bankalan puni kiinalaiselle alueelle, jossa tosin ei juurikaan enää kiinalaisia budjaile mutta perinteinen arkkitehtuuri on säilynyt taloissa jotka seisovat paalujen päällä ja alla on vetistä rämemaastoa ja talojen välillä loputon kävelusiltojen labyrintti. Käveltiin monta tuntia ympäri ämpäri aluetta, välillä pysähdellen moikkaamaan sukulaisia joita Ninalla tällä puolella jokea oli aika paljon. Pysähdyimme pitämään sadetta kuistin alle Ninan serkkujen talon eteen, oli kiva pitkästä aikaa jutella jonkun kanssa jolle ei tarvinnut puhua avainsanoilla saadakseen toisen tajuamaan ylipäätänsä edes aihepiirin josta puhut. Sillä aikaa olivat talossa sisällä laittaneet pöydän koreaksi kun kerrankin saatiin valkonaama käymään, ja vielä suomesta. Maistelin kaiken maailman sapuskoita joiden osan raaka-aineita en välttis halua edes tietää.. kerrankin oli onni että sapuska oli niin tulista että ei osannut sanoa mistä sen on valmistettu :) Tuli myös maisteltua iso kasa kaiken maailman hedelmiä joita en ollut ennen nähnyt. Ajan mennessä taas kerran siivillä huomasin että kellö lähenee uhkaavasti neljää ja meikäläisen bussin lähtöä. Nina ajoi skootterilla kaatosateessa niin kovaa kun pääsi takaisin raflalle hakemaan meikäläisen repun ja kun pääsin bussiin oli ensimmäiset viitisen tuntia suht vittumaiset ilmastoinnin huutaessa täysillä ja meikäläisen vaatteet läpimärkinä sateen jäljiltä.




0 kommenttia: