Tulin takaisin Miriin samalla lennolla saksalaisen tuttavuuteni
kanssa, nimeltään Ekbert. Ekbert oli varannut yhdeksi yöksi itselleen huoneen majatalosta
ja lähtisi seuraavana päivänä vielä yhdeksi päiväksi mirin liepeillä olevaan "viidakkomajaan"
ennen kuin lentäisi Kuala Lumpuriin tyttöystäväänsä vastaan. Jaoimme taksin ja päätin
katsastaa tämän Ekbertin niin mehuttaman gestarin. gestari olikin oikeen jees, etenkin
gestarin pitäjä rouva lee joka puhui erittäin hyvää englantia ja oli todella lämmin
henkinen ja sympaattinen. otin itselleni soluosastolta punkan ja relasin iltaan
saakka sosiaalisen median ja mp3 soittimen merkeissä. Rouva Lee myös pelasti meikäläisen
pyyhe ongelmalta, kuultuaan meikäläisen surkean tarinan edellisestä pyyhkeestä ja
antoi ikiomaksi samanlaisen mikrokuitupyyhkeen. Oli kuulemma jäänyt noutamatta joltain
turistilta pyykistä :D Ekbert kertoi aikaisemmin lentokentällä että hänellä olisi
synttärit tänään ja tarjouduinkin lähtemään illalla juhlistamaan tapahtumaa kulmabubiin
ettei lapinpolttaja raukan tarvitsisi merkkipäiväänsä yksin viettää. Oli myös omalehmä
ojassa, sillä olin jo pitkään himoinnut lasillista kylmää valkkaria. Bisseä täältä
kyllä saa jokapaikasta mutta valkkaria ei niinkään. Käytiin ensin vetämässä illallinen
kuonoon, mallia kanaa ja riisiä.. ylläri ;) Jonka jälkeen painuttiin Bubiin. Mesta
oli täynnä st.patun päivä tilpehööriä vaikka kyseinen päivä oli ollut jo pari päivää
sitten, samoin kiinalaisen uuden vuoden koristeita ja toivotuksia. Emme siis enää
olleet varmoja mikä päivä oli tulossa ja mikä päivä oli mennyt joten päätimme yhteistuumin
keskittyä vaan Ekbertin 53 vuotis syntymäpäivien juhlimiseen. iltä sujui oikeen
rattoisasti ja sain yös tuon kauan himoitsemani valkoviini lasin, ja oli muuten
nannaa :) Rupateltiin kaikkea politiikan ja pomppulinnojen väliltä, olutpullon toisensa
jälkeen tyhjetessä, kunnes viimein juottola päätti sulkea ovensa ja pyytää kahta
hiprakkaista matkalaista lähtemään unten maille. Heräsin seuraavana iltapäivänä
ja huomasin että Ekbert oli jättänyt oveen lapun kiittäen seurasta ja toivottaen
hyvää matkaa minne se ikinä johtaakaan. Pallottelin ajatusta käydä katsomassa mitä
bruneissa olisi nähtävää, mutta tyrmäsin ajatuksen kaiken lukemani ja kuulemani
perusteella. Brunei on kuivaakin kuivempi muslimi sultanaatti jossa ei oikeastaan
ole mitään muuta ihailtavaa kuin arkkitehtuuri jos siitä on kiinnostunu. Sen sijaan
ajattelin lähteä bussilla Sabahin pääkaupunkiin Kota kinabaluun joka tuttavallisemmin
tunnetaan täällä k.k;na. Bussin reitti kulki brunein läpi kaksi kertaa ja sitten
vielä serawakin ja sabahin välinen raja. Tuon päivän aikana menin siis viiden eri
raja-aseman läpi vaihtaen neljä kertaa maata ja kerran osavaltiota, tästä hyvästä
tuli 10 leimaa lisää passiin. Kaikki pelottelivat ennen lähtöäni että passista lähtee
kymmenen sivua. Kyllä varmaan lähteekin jos ei avaa rajalla suutaan vaan antaa vaan
joka kerta lyödä leiman eri sivulle. Taas kerran huomasin kuinka tyhmiä majatalossa
olleet muutamat eurooppalaiset kaikkitietävät "olen niin kosmopoliitti"
reissaajat taas olivat.. Itse avasin vain passin siltä sivulta johon halusin leiman
ja pyysin virkailiaa laittamaan sen sille sivulle, ymmärsivät hyvin että en halunnut
kaikkia sivuja tuhlata ja noudattivat ohjetta joka raja asemalla ihan kiltisti.
Tämä vain sen takia että avasin joka kerta suuni. Sabahi puolella tulivat sitten
myös armeijan tarkastus pisteet joissa bussiin asteli pari rynnäkkökiväärein aseistautunutta
sotilasta tarkastamaan porukan passit, meikäläisestä eivät olleet kiinnostuneita,
mutta bussissa ollut yksi filippiiniläinen heppu kuulusteltiin tarkaan ennen kun
bussi pääsi taas jatkamaan.Tämä huhu passin sivuista ei pelkästään ollut näiltä
wannabe columbuksilta, vaan netin keskustelu palstat olivat myös täynnä samaa sontaa.
10 sijaan meikäläiseltä täyttyi kaksi kokonaista sivua. Kun olin aamulla hypännyt
asemalta kkhon menevään bussiin, en ollut kerennyt ostamaan lippua tiskiltä etukäteen
koska meinasin bussista myöhästyä myöhästyä muutenkin. Ajattelin että tulevat rahastamaan
jossain vaiheessa niinkuin yleensä, mutta kukaan ei kysynyt mitään. Kun dösä vihdoin
saapui Kk;hon hyppäsin ulos ja kusyin että mihin voin maksaa lippuni miristä tänne,
vastaus kuului että lipputiskille. Käppäilin miehen osittamaan paikkaan ja totesin
sen olevan jo siltä päivältä kiinni. Menin sanomaan kuskille kiskan olevan kiinni
ja heppu totesi että huomenna sitten. Kysyi vielä millon olisin menossa takaisin
Miriin, johon totesin että tuskin sinne suunnalle olen enää menossa ja lähdin kävelemään.
hetken matkaa käveltyäni tajusin miten homma oli oikeasti mennyt, tyypeillä ei ollut
harmainta aavistustakaan etä, en ollut missään vaiheessa ostanut lippua, vaan luulivat
että minulla oli se valmiina ja kun heppu näytti minulle kiskaa mihin voisin maksaa
lippuni, tarkoitti hän paluu lippua miriin. Olin juuri tullut yli 600 kilsaa pummilla.
olo oli kuin pikkupojalla joka oli juuri pöllinyt kaupasta onnistuneesti karkkipussin.Kävin
muutaman hotellin läpi ja löysin itselleni mieleisen. Seuraavana päivänä yritin
ottaa kuumeisesti selvää mitä Kota kinabalun ympärillä olisi tehtävää. Kiinnostuin
Mount kinabalusta 4094m korkea ja kaakkois aasian korkein huippu johon ei tarvitsisi
kokemusta vuorikiipeilystä päästäkseen ylös, sisua vain. Hylkäsin tämän ajatuksen
kuitenkin sen takia, koska kuten kaikki suositut nähtävyydet malesiassa niin yös
tämäkin oli rahanahneiden paskiaisten ylläpitämä kompleksi, joka tarkoitti sitä
että vaikka opas on täysin tarpeenton riippukivi joka laahaa vain kyllästyneen näköisenä
perässä, on sellainen silti pakko olla ja tietysti pitäisi mennä valittavien itsestään
liikaa luulevien turistipellejen mukana. Tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta pitäisi
sitten vielä maksaa kallis hinta. Haistakoon vittu, meikäläisen lompakko ja hermot
ei kestä toista Mulua joten pitäköön vuorensa. Tämä on Malesia, täällä on kallista,
ihmiset kävelevät muotigledjut päällä ja ajelevat hienoilla autoilla, isoissa kaupungeissa
ei voi välttyä näkemästä länkkäreitä vaikka sabahissa on edelleen jonkin tasoinen
poikkeus tila. Vaikka ei indonesiasta niin helpolla bisseä saakkaan kun täältä,
muistelen maana sitä silti paljon enemmän lämmöllä kuin Malesiaa. Plan b, Kkn edustalla
on kasa saaria, jotkut pienempiä jotkut suurempia. Päätin lähteä pariksi päiväksi
pois pahimmasta siviilisaatio saasteesta ja hyppäsinkin paattiin joka vei meikäläisen
noin fudiskentän kokoiselle saarelle jossa pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan
uusinta hankintaani eli viidakko hammocia. Odottelin siihen saakka kun viimeinen
vene lähti mantereelle, vieden kaikki muut paitsi meikäläisen mukanaan. saari oli
nyt kokonaan minun. Viritin riippumatto kaksi piste nollan rannalla oleviin puihin
ja pistin nuotion tulille. Samalla kun keittelin ruokaa itselleni siemailin valkkaria,
mussuttelin keksiä ja kuuntelin liplattavaa merta. Kävin myös ikuistamassa kuvainnollisen
kauniin auringon laskun. Seuraavana päivänä kun taas ihmisiä tuli saarelle, siirryin
paistattelemaan päivää toiselle puolelle saarta mihin muut eivät tulleet kivikkoisen
ja vaikeakulkuisen rannan takia. Ja kun ilta taas teki tulojaan toistin edellis
päivän rituaalit. Tällä kertaa niiden jääden hieman kesken kun lähempänä yötä pyyhkäisi
mursky saaren yli. Mutta viidakko hammoc läpäisi testinsä ja sammakko mies heräsi
kuivana seuraavaan aamuun. Kun palasin mantereelle ja menin gestariin, huomasin
toisen puhelimistani olevan kateissa. Luultavasti tippunut rannalle taskusta löhöillessäni
tms. Tietysti juuri se puhelin jossa on suomiliittymän simkortti sisällä, vitun
kiva.. Karma taisi kostaa meikäläisen pummilla matkustelun.. Onneksi uuden simin
saa tilattua mutta se tulee suomeen. silti parempi kun ei mitään sillä tuo puhelin
numero on ollut minulla todella kauan ja haluan sen tulevaisuuden kannalta säilytää.
Nyt sitten nokka kohti sandakania ja aina vaan lähemmäksi redzonea..
|
genuine fake |
|
kota kinabalun keskustaa |
|
aikaisemmin kerroin et jalat paloi, nyt alkoi sitten nahat kuoriutumaan.. |
|
kk illalla |
|
u better run, u better take coveeeeer... living in the land down undeeeer diiidiiddii |
|
Herra rapu |
|
veden kirkkaus ihan ok :) |
|
Herra lisko ja herra liskon disco.. ranta vaan vilisi näitä |
|
Riippumatto 2.0 |
|
Yksi hienoimpia tähän mennessä |
|
Ranta oli illalla kokonaan mun :) |
|
Wannabe Robinson Cruso |
|
Ja se niin kauan himoittu asia, mmmm :D |