Ensi askeleet

Istun junassa, ensi kertaa yksin, olo on vapautunut, haikea helpottunut ja jännittynyt saman aikaisesti. Otin ensi askeleeni yksin jakartan juna asemalla, oli hieno ja ylpeä tunne. Vähän niinkuin linnulla joka ensikertaa kokeilee siipiään ja huomaa niiden kantavan. Nyt matka voi oikesti alkaa.

Puksuttelin junalla takaisin Semarangiin. Edwin oli sukuloimassa ja saapuisi vasta illalla Semarangiin. Meikäläisellä olisi puolisen päivää aikaa tapettavana. Tässä vaiheessa tunsin Semarangin keskustan alueen pääkadut jo suht hyvin joten ei tarvinnut harhailla jotta löytäisin tieni kahvilaan jossa minun oli määrä odottaa, ja myöhemmin tavata Edwin. Kirjoitellessa ja facebookatessa tee kupin äärellä aika kului ihan mukavasti. Kun kahvila viimein meni kiini, ei edwiniä vieläkään näkynyt. lähetti tekstarin että juna on myöhässä, joten vedin nasi gorengit turpaan viereisessä katukeittiössä. Jonne Edi suht nopeasti ilmestyikin. Tällä kertaa skootterinsa kanssa, koska nyt ei ollut enää kuin yksi henkilö kuskattavana. Kävimme pellamassa pari peliä bilistä ja painelimme edwin luo vetämään unta palloon. Seuraavana aamuna kävimme poistamassa meiköläiselle laivalipun Borneoon. Sain vihdoin konkreettisen todisteen paperilla painettuna käteeni siitä että vihdoin oikeasti pääsen sinne!

Kävimme juhlistamassa tapahtumaa indonesian uusimmalla hienoudella, eli 3D leffalla.

Katsoimme hannun ja kertun hollywood-uudelleen filmatisoinnin actionilla höystettynä :) Ajelimme pärrällä pitkin kaupunkia välillä pysähdellen körpöä polttelemaan ja millon mihinkin kauppaan kyyläilemään edwinille jotain lähetettävää krääsää ystävälleni suomeen. Seuraavana päivänä käytiin Edwinin duunipaikalla, oikeustalolla. Edi kun ei johonkin viikkon ollu duunissa käynyt niin onhan se hyvä käydä näyttämässä naamaansa välillä ja ennen kaikkea leimata kellokortti sisään :)

Tämän jälkeen käytiin poistamassa supermarketista valkosipuliperuna ainekset ja kaksi kappaletta nyrkin kokoista sisäfilepihviä, tietty ihan naurettavaan hintaan, You gotta love Indonesia :D Ystäväni meille kokkaamat hampparit olivat tosi hyviä mutta kuten sanottu eivät oikeen edustaneet perinteistä suomalaista kltiruokaa, joten ajattelin kantaa oman korteni kekoon ja valmistaa ainoata ruokaa jonka osaan oikeasti tehdä hyvin ja joka tottakai on henkilökohtainen lempparini. Kävimme vielä uudestaan leffassa katsomassa uuden action pläjäyksen nimeltä Parker, jonka edi halusi välttämättä nähdä koska pääosaa näytteli Jason Statam.. Leffan jälkeen menimme edwinin kämpille ja kokkasin valkosipuliperunat(ensimmöistä kertaa pannulla) ja paistoin pihvit. Helpotuksekseni edwin tykkäsi sapuskasta ja soi ittensä ihan ähkyyn. Niin käy helposti kun yleensä pelkkää riisiä popsii ja yhtäkkiä vetää rekkamiehen annoksen valkosipulipottuja. Haasteellista syömisestä teki se että edin luolamieskeittiön varustetaso ei yltänyt veitseen ja haarukkaan, vain lusikoita oli saatavilla.. lethermanille tuli ensikerran oikeata käyttöä ;) 

 porukkaa nukkumassa junassa, matkalla semarangiin

 Pilkkahintasta sisäfilettä :)

 Kokkauksen lopputulos :D

 Meikäläisen nukkumapaikka, edin sohvalla