BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 18. helmikuuta 2013

Lisää uusia ystäviä ja kulutettuja kaloreja



14 tunnin jälkeen saavuin Banjarmasiniin. Vastassa minua oli amung hintelä 28v rokkari. Vaikka ei kumpikaan tiedetty miltä toinen näyttää, oli meikäläinen ainoana ei aasialaisena koko kaupungista helppo spotata. Hyppäsin esiteltyäni itteni Amungin skootterin kyytiin ja ajoimme hänen kotiinsajossa asui hänen lisäkseen isä, äiti ja pikkusisko. Olin niin väsyneen näköinen jo päällekkin päin huonosti nukutun bussimatkan jäljiltä että Amung ehdotti että ottaisin ensin lukua ja sitten mentäisiin illalla pyörimään kaupungille. Kun heräsin, oli huone täynnä vieraita naamoja. Herran kaverit oli tullu mestoille hengailemaan sillä aikaa kun meikäläinen oli unten mailla. Illalla pyörittiin kaupungilla ja käytiin ottamassa muutama peli ysipalloa. Reissun aikana tähän asti on tullu pelattua paljon enemmän bilistä kuin suomessa ja tällä hhetkellä alkaa olemaan jo ihan ookoo tikissä. Ja nyt vähän pörhistelen rintahöyheniä, yksi toisensa jälkeen joutuivat Amungin kaverit kokemaan karvaan tappion lippispäistä suomalaista vastaan. Asiaan voi tietty vaikuttaa myös se että kukaan porukasta ei oikeen osannut kunnolla pelata... Seuraavana päivänä lähdimme noin tunnin ajomatkan päähän Banjarmasinista sijaitseville vuorille. Kinttupolkuja ja metsäteitä vuorotellen ajaen saavuimme vuoren juurelle. Jätimme skootterit parkkiin ja lähdimme kiiepeämään. Kaksi pyylevämpää Amongin frendiä ja aika nopeasti taakse. Heppu hiihti kauheata vauhtia ylöspäin ja meinasin itsekkin hyytyä perässä. Mutta niihän siinä käy että, kun alussa hosuu niin lopussa väsyy. Nousu oli todella jyrkkää suurimman osan matkasta(45° ja välillä alle) Puolessa välissä Among oli aivan paskana ja sanoi että ei  enää voimat riitä nousta enempää, joten kiipesin huipulle loppujen lopuksi sitten yksin. Oli tosi rankaa varsinkin keskipäivän auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta vuorenrinteelle. Mutta kun huipulle pääsi, ei enää haitannut koska oli tasantarkkaan kiipeämisen arvoiset maisemat! Alas tullessa meinasin muutamat mallikkaat turvat heittääkkin kun jalat maitohapoilla yritin jyrkkää alamäkeä päästä hengissä alas. Alhaalla oli koko konkkaronkka, paitsi Amung jlka jäi hahoilemaan jonnekkin puskaan.. Alhaalla käytiin vielä pyörähtämässä pikku pikku vesiputouksella jonka jälkeen lähdettiin lepuuttamaan jalkoja ja samalla kattomaan leffaa Amungille. Amungin talo oli puoliksi joen päälä, ja kun kysyin pesutiloja sanoi Amung että joko perinteisesti kaivovettä kuupalla tai voisin käydä joessa pulahtamassa. Aluksi pulahtaminen kuullosti ihan hyvältä idikseltä, mutta kun tarkemmin katsoi jokea niin roskapusseja lillui ohitse ja ihmisten ulkohuussit oli rakennettu veden päälle siten että kaikki tavara tippuu jokeen. Kaivovesi oli siis pop.
 ryhmärämä

 auringonlasku paluumatkalla Banjar masiniin






 kiipeilyn jalkee teki pulahdus gutaa

vuoren huipulla


0 kommenttia: