Kalimantan

Laivan sika osasto koostuu isoista makuu laveteista jota pehmustaa sama paskanen muovimatto kuin torakoita kuhisevaa lattiaakin. Meikäläisen onneksi laiva ei ole kovinkaan täynnä porukkaa joten sain valita paikkani vapaasti. Sen sijaan että olisin jakanut petini torakoiden ja tupakan tumppien kanssa, rupesi päässäni soimaan mcgyverin tunnari ja viritin riippumattoni kahden lavetin tavarahyllyjen tolppiin kiinni. ensin paikallaiset pällistelivät naureskellen meikäläisen touhulle, myöhemmin kun näkivät virytyksen käytännöllisyyden, kateellisena meikäläisen majoitteelle. Simppeli, ötökkävapaa, yksityisyyttä tarjoava sekä ennen kaikkea todella mukava ratkaisu ;)

Herätessäni aamu päivällä lähdin metsästämn murkinaa laivan kahvilasta, josta meikäläinen ohjattiin leffoista tuttua panttilainaamon luukua muistuttavaan kanttiiniin. heppu sanoi että sieltä saisi nasi gorengia, mutta kun yritin sitä tilata katseli kanttiinin heppu nyrpeän näköisesti kulmiensa alta ja mutisi bahasaksi äänen sävystä päätellen jotain tyyliin "täältä vittu mitään nasi gorengia saa.." ja osoitti styroksista lootaa jossa oli keitettyä riisiä, pieni valmis pakkaus chilikastiketta ja uppopaistettu kanan kanan koipi, jota minun jostain syystä kävi kauheasti sääliksi.. Ei auttanut itku markkinoilla, syötävä oli kun vatsaa kurni. Päätin mennä kannelle, raikkaaseen merituuleen nauttimaan tämän tunteella valmistetun kulinaristisen anti kliimaksin. syötyäni polttelin tupakkaa ja katselin horisonttiin. Pitkän vilkuilun jälkeen vieressäni seisonut vanhempi sai kerättyä rohkeutensa ja uskaltautui kusymään kansallisuuttani. Esiteltiin toisemme, miehen nimi oli Giyanto. Solosta kotoisin oleva entinen merimies joka oli serkkunsa poikansa Ijacin kanssa menossa kumaihin viemään tavaroita kohta avattavaan uuteen ravintolaansa joka myy länsimaista ruokaa. Oli oppinut kuulemma merillä monikansallisen miehistön kanssa tykkämään ja kokkaamaan länsimaisia sapuskoja. Seuraan liittyi myös hänen poikansa ja matka sujui leppoisasti höpötellen maailman menoista ja vitsejä vääntäen. Muutaman tunnin höpöttelyn jälkeen Giyanto tarjosi minulle majapaikkaa ravintolastaan kumaissa, maksutta tietenkin. Mikäpä siinä :)

Saavuttiin kumaihin neljän aikaan seuraavana aamuna. Kavereilla oli hirveä määrä kamaa mukana joten päätin auttaa tilpehöörin roudaamisessa laivasta ulos ja autoon. Omaa reppua ja kahta helvetin painavaa riisisäkkiä roudatessani laivasta ulos tuli tosi hyvä fiilis, vihdoinkin täällä. Tuon jo myytisen statuksen ajatuksissani saaman, pääkällojen metsästäjien saaren maaperä on nyt jalkojeni alla. Kalimantan.

Noin 15min ajomatkan jälkeen pysähdymme rähjäisen murjun eteen jonka Giyanto esittelee ravintolakseen. Avain ei käy munalukkoon kun on vääntynyt taskussa, yrittivät kivellä sitä tuloksetta hajottaa. taas rupesi mcgyves musa soimaan päässäni ja leathermanin metalli viila otettiin käyttöön. Lukko auki ja sisään. Meikäläinen sai makuupaikakseen ravintolan takahuoneen ja siellä olisi nut sitten tarkoitus muutama yö budjailla. 

 meikäläisen makuu paikka

 muiden makku paikka ;)

 Auringonlasku jaavan merellä

 Laivan saniteetti tilat

 Meikälaisen punkka raflan takahuoneessa

 minä ja ijac

  mainosta ravintolalle, Giyanto aikoo teettää ison julisteen tästä raflan seinälle :)