Tanjung puting

 

Pari pivää on tullut bunkattua Giyanton ja Ijacin raflassa. Päätin lähteä katsastelemaan että mitä kannattaisi Kumain lähistöllä nähdä ja sain idean lähteä toispuol Kumai jokkee sijaitsevaan Tanjung putingin kansallispuistoon joka on samalla uhan alaisien ja niin suloisten orankien suojelusalue. Tanjung putingiin perustettiin 70 luvulla suojelusalue, alun perin lemmikeiksi joutuneille sekä orvoksi jääneille orangeille jotka eivät ilman ihmisen apua luonnossa selviä. Alueen perusti indonesialainen tri jonka nimeä en muista ja orankien ensimmäisen ruokintapaikan nimeksi tuli camp layky. Käytännössä orangit elävät täysin vapaina luonnollisessa elinympäristössään kansallispuiston jättimäisellä alueella. Orangit saavat valtoin tarjoaman banaanilastin ruokinta paikalle kaksi kertaa päivässä. Ainoat väliaikaisesti vankeudessa elävät yksilöt ovat ne, jotka jonkun tapaturman, sairauden tms. takia ovat hakeutuneet sairastuvalle ja ovat pakotetussa VMTL:llässä siihen saakka kun taas tokenevat tarpeeksi pystyäkseen temmeltämään kavereidensa kanssa pitkin kansallis puiston vehreitä sademetsiä. Päästäkseen Tanjunputingin alueelle, pitää kokemuksien nälkäisen länkkärin hoitaa ensin pari asiaa. Ensimisenä pitää saada lupapareri joka antaa oikeuden pääsyyn kansallispuiston alueelle, tämä piti hoitaa Bankalang punissa sijaitsevalla kyttiksellä jossa meikäläisellä oli onneksi mukana Ijac joka bamlasi meikäläisen puolesta skoudeille asiat selviksi. Mukaan tarvitsin passin, kaksi kappaletta kopioita sekä viisumista että passista ja noin kymmenisen minuuttia kallista aikaani. Tämä ei myöskään maksanut mitään. Tämän jälkeen riksakyyti tai vastaava Kumaihin ja kansallispuiston toimistolle jossa joutuu köyhtymään pääsylipusta puistoon ja jos sattuu olemaan esim kamera jos joku vaikka haluaa otaa orangeista muutaman kuvan, joutuu siitäkin pulittamaan ekstraa sen mukaan onko järkkäri, taikka kenties pokkari. Tämän jälkeen pitää metskata ittelleen venekyyti puistoon. Vaihtoehtoina hidas put put vene josta voi kattella maisemia taikka hieman nopeampi pikavene joka tulee jonkun verran halvemmaksi koska put put veneet myydään sikahintaisina paketteina ja niissä saattaa päästä nauttimaan muitten länsimaalaisten seurasta. Ite otin pikaveneen  koska sain kuskin kanssa sovittua hyvän hinnan reissusta.Tulimme hyvin juttuun ja heppu suostui meikäläisen oppaaksi samaan rahaan jotta ei tarvisi paikan päällä erikseen sellaista palkata. Joka tapauksessa halvaksi tämä ei tullut, mutta kun tietää että iso osa rahista menee orankien suojeluun, ei taloudellinen menetys raavi sydämmen pohjaa samalla lailla kuin normaalisti.. Kansallispuistossa oli jos jonkinlaista apinaa ja eläintä, Ensimmäisenä tuli jo venematkalla vastaan joen varressa puunrungolla aurinkoa paistatteleva makeanveden krokotiili, joka oli aika hieno tunne nähdä luonnossa. Pikkuiset apinat, esim gibbonit ja muut olivat valitettavasti sen verran vikkeliä meikäläisen kameran nähdessään että en saanut kuin pari hassua kuvaa kaukaa. Vaikkakin parikertaa meikäläisen jalkojen vierestä juoksi makaki brobascus apina(en tiie onko oikein kirjoitettu) mutta en kerenny kaivaa kameraa kun olivat jo kerenneet juosta pöheikköön. Orangit sen sijaan olivat oikein seurallista porukkaa koska ovat tottuneet niitä ruokkiviin ihmisiin. Meikäläisellä kävi hyvä tsägä, put put veneet joissa muutama hassu muu länkkäri matkusti, eivät saapuisi vielä pitkään aikaan camp laykyyn vaan köröttelevät rauhassa joella vielä muutaman tunnin. Pääsin siis yksin oikeudella nauttimaan orankien temmelyksen katsomisesta mielin määrin, ja kuten arvata saattaa tuli myös paljon hyviä kuvia kun oli itse venekuskin ja orangeille banaaneja roudaavan metsän vartian kanssa ainoat niiden luontaiseen ja lajikohtaiseen käyttäytymiseen vaikuttavat häiriötekijät. Tällaisia paikkoja tulisi olla maailma täynnä, eikä eläintarhoja jossa apinat ahdistuneina nyhtävät itseltään karvoja apaattiesessa betoniaitauksessa jossa köyden päässä roikkuvan auton renkaan on tarkoitus simuloida niille sademetsää, jonne oikeasti kuuluvat. Niinkuin kaikella muullakin, on Tietysti myösTanjung putinginkin kolikolla kääntöpuolensa, samalla kun orankeja uritetään vieroittaa ihmisistä, ei sitä edesauta ihmisen tarjoamat päivittäiset sapuskat, taikka paikalle eksyvät länsimaalaiset luontointoilijat(minä mukaan lukien)

makean veden krokotiili