Seuraavana päivänä Wayan tuli hakemaan meidät hotellilta ja vei broidinsa puoliksi omistamaan sukellus firmaan. sanoi että muissa sukellus firmoissa pitää käydä kurssit ennen kun päästävät oikeesti sukeltenemaan. Meille pidettiin viiden minuutin pikakurssi
veden alla käytettävistä käsimerkeistä, hengittämisestä, ja paineen tasauksesta.
Ajoimme veneellä noin viidentoista minuutin matkan koralliriutan päälle. Ei muuta kun veteen ja kamat niskaan. Lähdimme sukeltamaan loivaa alamäkeä kohti riuttaa. Välillä divemasteri pysähtyi viittomaan että onko kaikki ok. Oli tosi outo fiilis, olet veden alla ja pystyit hengittämään. Alitajunta taisteli hetken ja loi klaustrofobisia tunteita, mutta sukeltamiseen ja hengittämiseen tottui kuitenkin yllättävän nopeasti. Kaloja oli sadoittain ja tulivat syömään kädestä leivän känttyä suurin joukoin. Veden alainen maailma oli kokemuksena aivan uskomaton. vesi oli kirkkaampaa kun olin ikinä ennen nähnyt ja kuhisi täynnä elämää. olimme veden alla tauotta arviolta vähän päälle tunnin ja sukelsimme syvimmillään noin 25 metrissä. Helvetin kalliiksi tuli mutta oli joka pennin arvoinen!
Sukeltelun jälkeen oli vuorossa reissu kilpikonna saarelle.
Saari joka on täynnä erityisesti jättikilpikonnia ja tietty muita pelastettuja eläimiä. Kilpikonnia kasvatetaan saarella ja kun ne ovat tarpeeksi isoja ja vahvoja elämään omillaan, vapautetaan ne mereen johon kuuluvatkin temmeltämään. Arvostan suuresti.
Saarella oli myös lukuisia muita söpöjä elikoita, lepakkoja, käärmeitä apinoita, liskoja lintuja ja kaikkea siltä väliltä. osa vapaana, osa häkeissä päivät ja illat sitten vapaana. Vene kuskimme oli mukava, mutta harvinaisen laiskaa sorttia. pisti minut ja ystäväni ajamaan meno ja tulomatkan vuorotellen, sillä verukkeella että voitte kokeilla ja ottaa kuvia ;)
Tekstit
