Hyppäsimme mini bussiin kutassa jonka määrän pää oli surabaya, josta oli määrä jatkaa kohti Semarangia. ensimmäinen pätkä 14h ja toinen 11h. ensimmäinen pätkä oli yhtä helvettiä. Sain viereeni luultavasti ainoan ylipainoisen naisen koko jaava-bali akselilla ja olin neljätoista tuntia lihasämpulän keskimmäisenä täytteenä. eihän raukka sille mitään voinut että oli iso(ja vielä mukava ja pirteä ihminen) mutta ei paljoa meikäläistä lohduttanut tuossa tilanteessa.. Pääsimme vihdoin ja viimein Surabayaan jossa hetken miettimisen jälkeen päätimme jatkaa samaa soittoa Semarangiin. 11h paikallis bussissa joka oli täynnä, sekä ei ilmastoitu tutui luksukselta edelliseen verrattuna, vaikka sainkin istua jalat puuduksissa ja reppu sylissäni. Olimme nyt kääntyneet takaisin kohti lähtö pistettä ja ystäväni kotimatka alkoi. koska olimme 5 ylimääräistä päivää jumissa balilla jouduimme jättämään Ijenin tulivuorten siniset tulet näkemättä, harmittaa mutta minkäs teet.. Semarangissa meitä vastaan bussiasemalle tuli edwin, tuo moderni muslimi ystävämme matkamme alkutaipaleelta.
muutama kuva hotellistamme balilla
0 kommenttia:
Lähetä kommentti