Varikollakin pitää välillä käydä

Saavun Banjarmasinin ja viidakoissa samoilun jälkeen Balikpapaniin. Päätin olla pari päivää tekemättä yhtään mitään. Balikpapan on yksi kalimantanin suurimmista viennin ja tuonni keskuksista, kaupunki on täynnä oljyn jalostamoita sekä erilaisia laitoksia oljyyn liittyen. Varsinaisesti mitään nähtävää meikäläiselle ei täällä ole, mutta pari yötä pikkuisen totuttua tasokkaammassa hotellissa, lämmin suihku ja puhtaat pyykit tekevät ihmeitä reissuväsymukselle :) Ensimmäisenä yönä olin aikamoisessa murjussa kun muualla oli huoneet täynnä, tapasin hostellin omistajan lapsenlapsen joka heitti minut skootterillaan illalla pesulaan viemään pyykit. Tämä heppu osoittautui aivan sekopääksi, minulle tosin harmittomaksi sellaiseksi. Heppu rupesi selittämään kuinka hänen 150 vuotias mentorinsa Bunkarno tuntee jenkkien pressan Obaman tosi hyvin ja että Bunkarnolla on länsi borneossa vuoren kokoinen kasa kultaa jolla vosi ostaa puoli maailmaa. Tietty bunkarnolla oli indoissa myös joka ikisessä kaupungissa vaimoja.. Heppu selitti myös että hänestä ehkä tulee vielä indonesan presidentti vuonna 2024 kun jumala langettaa ihmiskunnan ylle kasan kaiken maailman vittumaisia vitsauksia luonnon katastrooffeista ydinasekonflikteihin. Tämän jälkeen kuulemma löisivät bunkarnon kultavarastoilla kunnolla rahoiksi kun kullan hinta olisi taivaissa taloudellisen kaaostilan takia. Sitten hän ja bunkarno olisivat aasian isoimmat massipääliköt ja löisivät vielä enemmän rahoiksi kun uudelleen rakentaisivat indonesian ja perustaisivat oman imperiuminsa kun lainaisivat pulassa oleville länsivalloille isot kasat massia jälleenrakentamiseen ja yhteiskunna takaisin jaloilleen saamseksi. Kaveri painotti monta kertaa että hän ei ikinä valehtele, tästä johtuen tämän kaiken on siis oltava täyttä totta...

Hepu jopa näytti kännykästään kuvan jossa jasser arafatin näköinen heppu piti kullan väristä möhkälettä kädessään kiistattomana todisteena tarinan todenperäisyydestä..

Kaveri kuitenkin oli omalla aivopestyllä tavallaan sympaattinen ja todella kiltti ja vei meikäläistä ympäri kaupunkia ja auttoi löytämään hotellin jossa oli huoneessa wifi jotta pääsin skypettämään eurooppaan. Tämän jälkeen tosin pidin etäisyyteni kaveriin koska sattuneesta syystä en jaksanut enää jurikaan mitään Bunkarno juttuja kuunnella ja nyökytellä kuin muka uskoisin. Röhnöttelin, söin, kävin bissellä ja hotkin jopa jäätelöä jonka kanssa suojelus enkelit olivat taas selkäni takana valvomassa kun tilasin jätski annoksen ravintolasta ja tulivat keittiöstä ilmoittamaan että durian jätski on loppu ja haluaisinko sen tilalle mansikkaa. Durian on siis aikaisemmin teksteissä mainittu "paskahedelmä" jonka keltaista jäätelöpalloa luulin kuvasta banaani tai mango jätskiksi. Onneksi oli loppunut sillä jos olisin tietämättä laittanut tuota itse saatanan luomasta hedelmästä tehtyä jätskiä edes tipan verran suuhuni, olisi mukava ravintola saanut uuden, hyvin oksennusrikkaan sisustuksen.. Nyt olen pari päivää kestävällä matkalla takaisin Bankalan buniin josta pitäisi muutaman päivän jälkeen päästä jotenki Pontianakiin ja kohti malesian rajaa. Helpommin sanottu kuin tehty sillä Bankalan bunista ei mene kunnollista tietä länsi kalimantanille ja vaihtoehdot on joko meriteitse tai lentää paikallisella alumiinista ja roudarinteipistä valmistetulla lentokoneella..