Punaisia rantuja ja häiden huumaa

Heräsin aamulla riipumatosta korvia riipivään kakaroitten huutoon.. Melkeen koko päivä meni tekemättä yhtään mitään. Illemmalla ravintolaan tuli vanha 67v heppu joka oli Bankalan bunin prinssi. Tosi mukava heppu ja puhui muös suht hyvää englantia. Juttelimme pitkät tovit luonnosta, politiikasta ja kaikesta muusta yleismaailmallisesta. Prinssi oli erittäin mielissään siitä että budjasin hotellin sijaan itse ravintolassa ja ilmotti että olisin myös tervetullut vierailemaan hänen kotonaan. Vastasin tietty kutsuun myöntävästi, mutta heppua ei ole vielä toistaiseksi enää näkynyt. Aterioinnin lopuksi prinssi arvosteli yksityiskohtaisesti ruuan ja Giyanto kuunteli nöyränä palautetta ja nyökytteli. Muuten kuulemma erin omaista mutta pihvi oli kuulemma hitusen liian makea.. Prinsin lähdettyä meikäläinen lähti giyanton kaverin yulin kyydillä Kumaihin johon meikäläinen oli aikaisemmin kutsuttu Norman ja tämän kapiaismiehen toimesta. Kun astuin talon ovesta sisään kuului "Oh my god!" ja norman 16kesäisen tyttären naama muuttui punaiseksi kuin paloauto ja nuori neiti katosi hujauksessa toiseen huoneeseen. Ei meinannut uskaltaa tulla esille edes kun esiteltiin toisiamme, oli aika huvittavaa, ihan kuin justin bieber tai joku muu vastaava teini-idoli olisi tullut taloon :)
Syötiin ja juteltiin samalla kun Norma teki Dayak taikojaan ja ennusteli siinä sivussa. Jouduin myös paikallisen perinteisen hoitomuodon uhriksi, jossa ensin selälle laitetaan hierontaöljyä ja sitten hierotaan kolikolla vaakauoraan pitkin selkää niin pitkään että selkä on täynnä tulipunaisia rantuja. Pitäisi parantaa veren kiertoa tai jotain.. Vittu mitä fakiireja.. :) Seuraavana aamuna Nina soitti ja kutsui meikäläisen kaverinsa häihin jotka olisivat samana päivänä, ajattelin että olisi tosi mielen kiintoista nähdä minkälaiset paikalliset häämenot oikeen ovat. Ei muuta kuin Yulin kyydillä takaisin Bankalan buniin ja ravintolalle vaihtamaan vaatteet ja munapyykille. Gledjuja vaihtaessani hiffasin että eihän meikäläisellä oo mitään sopivaa päällepantavaa moiseen tapahtumaan, enkä edes tiennyt miten sinne ylipäätään pitäisi pukeutua. Soitto Ninalle, joka naureskeli ja sanoi tuovansa mulle jotain jonka voin laittaa päälle. Ninä toi mukanaan isältään evakuoiman perinteisen kalimantanin kuvioinnilla varustetun juhla paidan. Paita oli kokoa XL ja oli juuri sopivan kokoinen, eli oli todellisuudessa kokoa M, täällä ihmiset on vaan niin paljon pienikokoisempia kuin eurooppalainen sakki. Saavuttiin juhla paikalle missä hääpippalot olivat jo pystyssä, perheen ja hääparin kättelyn jälkeen ilmaset sapuskat naamaan. Pikkasen oli kiusaantunut fiilis kun hetkittäin tuntui siltä että meikäläinen on suurempi kiinostuksen kohde juhlissa kuin itse hääpari, kaikki lapset kerääntyivät meikäläisen ympärille ja kaikki halusivat yhteis kuvia. pippaloissa oli myös kokoajan livemusiikkia ja kaksi laulajaa jotka vuorottelivat keskenään ja laulaa lurittelivat dangdutia(kansan musiikkia/iskelmää) Tunnelma oli rento ja mukava. Jouduin useaan otteeseen väistämään luodin kun laulaja huuteli mikkiin että meikäläisen pitäisi tulla laulamaan ja tansimaan, olin jo varautumaan viimekädessä selittämään että meikäläisen suomalainen pakana uskonto jossa palvotaan jääkarhuja ja jättiläisiä kieltää jyrkästi kikki yllä mainitut aktiviteetit.. Onneksi Nina sen enempää kuin minä ei halunnut kyseistä nöyryytystä nähdä ja sai vakuuteltua ihmiset siihen, että ehkä sitten joku toinen kerta... ;)

meikikkis ja firman

minä ja Norman mies

Poseerausta häissä

kaikki lapset keräätyivät ympärille häissä