Menolippu minne vaan: Gunung gading

Hyppäsin aamupäivästä lundun bussiin ja parin tunnin päästä olinkin jo perillä. Lundu on oikein kodikas pikku kylä/kaupunki. Lähdin summamutikassa kävelemään sinne minnenenä näyttää, tien toisella puolella pysähtyi auto josta mies kyseli minne olen menossa, kerroin että etsin kansallispuiston toimistoa, heppu sanoi että veisi minut sinne 10 ringitillä. sanoin että kiitos ei, tulin juuri samalla rahalla Kuchingista saakka tänne, keskustelu loppui lyhyeen. kävelin hoomoilasena hetken aikaa kunnes kahvilan lattiaa moppaava transu kysyi minne olen menossa. Herra/neiti näytti suunnan ja sanoi kansallispuiston olevan parin kilometrin päässä. Transun semi hintahtava kaveri sanoi että hän voi heittää meikäläisen sinne, eikä ottanut rahaa vastaan. Taas kerran seksuaalivähemmistöjen edustajat auttoivat sammakkoninjan pulasta. mukavaa porukkaa. Saavuin kansallispuistoon, tarjosivat oikein edullisen majoituksen. Oikeastaan melkein ilmaisen. Vastaus siihen että saako kansallispuistossa yöpyä(viidakossa) oli kielteinen kuten ennalta jo arvelin. Kävin vielä kävellen kaupungissa hakemassa pussimuonaa jota kokkailin illalla puiston hostellin köökissä. En ollut ainoa länsimaalainen paikan päällä. hostellissa asusteli meikäläisen lisäksi 4 muuta valkonaamaa. Vanha ranskalainen kasvitieteilijä nainen, nuori aussi pariskunta ja kaljuryssärekkalesbo joka oli ollut reissussa kuulemma pari vuotta ja oli ihan helvetin flegu ja omituinen. Seuraavana päivänä tsekkasin itteni hostellista ulos ja lähdin trekkaamaan kansallispuistoon. Reitit kansallispuistossa olivat suht huvin merkittyjä mutta vaikea kulkuisia, koko menomatka oli käytännässä nousua. Gunnung gaddingissa kasvaa uhanalainen ja maailman isoin kukka nimeltä raflesia joka kasvaa ensin ilmeisesti peräti kaksi vuotta jonka jälkeen kukkii vain 6-7päivää. Valitettavasti en päässyt näkemään yhtään kukkivaa raflesiaa, vain mustia ja mädäntyneitä möykkyjä jotka olivat kukkuneet noin nelisen kuukautta sitten. Puolessa matkassa pysähdyin vesiputoukselle jossa sain uida nakkena kenenkään häiritsemättä, teki hyvää sillä olin jo aivan hiestä märkä ja suihkun tarve oli akuutti. Katselin karttaa jonka mukaan seuraavaksi olisi kahden tunnin helvetin jyrkkä nousu vuorenhuipulle, meikäläisen tälläheltkellä noin parikymmentä kiloa painavan repun kanssa se tarkoittaisi ainakin kolmea tuntia ja sitä että ei olisi mitään mahdollisuutta ehtiä takaisin ennen pimeää. Päätin silti lähteä kapuamaan. Nyppylä oli noin kilometrin korkuinen ja sen rinne kokomatkan 45°kulmassa, vähintään. Tähän vielä lisäksi vaikeakulkuista sademetsää. Kun vihdoin viimein pääsin huipulle oli jalat aivan finito ja paidassa oli kauliksen kohdalla ainoa kuiva kohta, muuten hiestä läpimärkä. Vuoren huipulla evät näkymät olleet kummoiset sillä koko mesta oli puita täynnä, se ei meikäläistä tässä vaiheessa paljoa jaksanut harmittaa. Virittelin riippumaton ja jäin vuoren huipulle yöksi. Kaiken kaikkiaan kävelyä tuli noin 7 tuntia ekana päivänä. En tullut suoraan vuorelle vaan poikkesin lisäksi matkan varrella kiertämään muutaman luontopolku tyylisen parin kolmen kilsan lenkin. Aamulla aikasin herätys usvaisen vuoren auringon nousuun. Tulomatka oli paljon helpompi vaikka jalat olivatkin aivan makaronia. Koko matka takaisin oli alamäkeä. Sademetsä on täynnä kaiken maailman elämää, sammakkoja, liskoja, hämähäkkejä, apinoita sun muita mutta yllätyin nähdessäni jättiläisuissa paljon ylisöpöjä oravia jotka tiputtelivat tavaraa yläilmoista meikäläisen päälle :) Poikkesin vielä kylpemässä yhdellä puiston monista vesiutouksista ja täytin samalla vesipullon. Sitten vielä viimeinen rutistus takaisin lähtöpisteelle. Paluu matka taittui hieman nopeammin sen ollessa alamäkeä, ja tietysti tällä kertaa kävelin suorinta reittiä lukuunottamatta vajaa kilsan koukkausta vesiputoukselle. Meikäläisellä kävi mäihä, olin ainoa joka puistossa samoili, koko aikana ei tullut ketään vastaan. Käppäilin puiston vartian kopille jossa ihmettelivät että missä olin viime yön, sanoin että oli pakko jäädä puistoon yöksi koska en olisi ehtinyt takaisin ennen pimeää. Valkoinen valhe, sillä oli täysin tietoinen valinta lähteä yrittämään vuorelle kun tiesi että joutuisi sinne jäämään. Kilomerin korkunen nyppylä tarkoittaa jyrkimmilläänkin parin kilometrin nousua. Puiston vartia otti asian kevyesti kokeiltuaan reppuani näkiessään kun punnitsin sen matkalukkuvaa'alla joka näytti 23kiloa, ylipaino johtui märistä vaatteista ja juoma vedestä. Ei meinannut uskoa että kiipesin repun kanssa huipulle ennen kuin näytin kuvia. Heppu ei veloittanut ylimääräisestä päivästä kuin 1/4 hinnasta. Kehuista yleänä patsastelin kaiteeseen nojaten särmän näköisenä kaiteeseen kuin mukamas vain pikku lenkin jälkeen. Todellisuudessa kropan joka lihaksen huutaessa hoosianaa korkeimmalla oktaavilla... Sain kyydin kaupunkiin yhdeltä puiston työntekijöistä jonka jälkeen istahdin kylmän oluen ja kana nuudelilautasen ääreen kerräämään voimia tuleviin koitoksiin.