Menolippu minne vaan: Paikka johon on mukava palata

Matka Balikpapanista Bankalan buniin kesti semmon päälle 30h. Ensin Banjarmasiniin jossa jouduin vaihtamaan dösää joka jatkoi Palangarayan ja sampitin kautta Bankalan buniin. Saavuin perille myöhään yöllä ja otin skootteritaksin Ijakin ja kumppaneiden ravintolalle jossa Ijac oli unisena vastassa. Kun tulin ravintolan edusta selvisi että Giyanton uhkaus printata kuvista jossa meikäläinen ja Ijac poseeraa ravintolan edessä iso plakaatti, ei ollukkaan mikään läppä vaan heppu oli toteuttanut sen. Oli tehnyt saman myös ruokalistoille, meikäläinen on nyt sitten virallisesti ravintolan maskotti. Seuraavana iltana oli ravintolaa vasta päätä paikallisen tupakka yhtiön järjestämä tapahtuma nuorille, live musiikkia ja kaiken maailman pientä aktiviteettiä jotta saataisiin nuoret polttamaan körpöä ja sitä mukaan lisää asiakkaita. Käytäntö jota harjoitetaan aasiassa ja etenkin afrikassa koska sitä ei ole lailla jyrkästi kielletty kuten euroopassa. Kuoleman kauppiaita vapaalla leikkikentällä köyhissä ja korruptoituneissa valtioissa.. Kyseinen konsertti sai kuitenkn ikävän päätöksen kun bändin soittaessa poppia, kesken kaiken keskellä parisataa päistä väkijoukkoa puhkesi kunnon jengi flaidis jossa parisen kymmentä paikallista nuorta huitoi toisiaan nyrkeillä kuin tuulimyllyt. Tästä johtuen bändi tietty lopetti siltä illalta. Ja jotta tilanne olisi saatu nopeasti hallintaan, loistivat tapahtuman järkkärit ja poliisi koreasti poissaolollaan.. Tupakki yhtiö oli päättänyt säästää henkilöstö menoissa. Sunnuntai päivänä ravintolaan tuli muuan mies vaimonsa kanssa syömään, mies kiinnitti heti huomiota meikäläisen natobägiin ja rupesi kyselemään sotilaallisesta taustasta, kerroin hepulle suomen armeijasta ja kaupunkijääkäri tarkampujan tehtävistä joita olin palvelus aikanani hoitanut. Tultiin hyvin juttuun sillä kaveri oli ylikersantti, indonesian erikoisjoukkojen sotilas ja punabaretti. Mies itse oli jaavalta kotoisin mutta vaimonsa oli muslimiksi kääntynyt dayak. Miehen vaimo ennusti meikäläiselle nimen kirjaimista ja kädestä että joku nainen on ihastunut meikäläiseen mutta ei uskalla lähestyä minua ja on puhunut asiasta äidilleni mutta äitinikään ei kuulemma ole uskaltanut meikäläiselle asiasta kertoa.. Eli äippä, jos tunnet piston sydämmessäsi tätä lukiessasi niin sitä sähkö postia ja sassiin! ;) Loppu ilta meni hyvän ruuan ja rupattelun merkeissä. Kun sunnuntaina taas koitti uusi päivä tuli sama pariskunta uudestaan ravintolaan. Rupateltiin taas armeija jutuista ja matkustelusta. Jossain vaiheessa tuli juttua kalimantanin mineraali rikkaasta maaperästä ja heppu rupesi selittämään juttua peukalon kokoisesta timantista joka hänen vaimollaan on ja jolle yrittävät etsiä ostajaa mutta timantin suuren koon takia sen löytäminen on vienyt aika paljon aikaa. Ajattelin että nyt yrittävät syöttää pajun köyttä kun ensin näytti kännykästä kuvan ja ajattelin että on lasia. Hetken päästä hepun vaimo kaivoi laukustaan isoimman jalokiven jonka olin koskaan nähnyt, en muista että edes ruotsin kruunun jalokivissä olisi ollut noin isoa timanttia. otin kiven käteeni ja homasin jo pelkästä painosta että ei todellakaan ollut lasia. Giyanto tutkaili kiveä myös ja silmät pyöreinä hetken tarkastelun jälkeen totesi sen olevan ihka aito, ei edes synteettinen. En ikinä ollut pitänyt mitään näin arvokasta kädessäni, timantti oli erittäin varovaistenkin arvioiden mukaan vähintään satojentuhansien eurojen arvoinen, puhumattakaan kansain välisistä markkina hinnoista.. Meikäläiselle eivät edes yrittäneet myydä, koska näkivät jo kaukaa että en todellakaan mikään miljonääri ole. Giyanto sen sijaan sanoi soittavansa jaavalle parille tuttavalleen jotka voisivat olla kiinnostuneita. Sain myös napattua pari kuvaa möhkäleestä, koska tiedän että kukaan ei kumminkaan pelkkää tekstiä usko. Myöhemmin illalla tuli myös Nina ravintolalle, nina oli siis se henkilö joka hoiti meikäläiselle majapaikan kavereittensa luona Banjarmasinista kun viimeksi olin Bankalanbunissa. Neiti ilmotti heti kättelyssä että nyt lähdetään laulamaan karaokea, ja meikäläisen kiemurteluista huolimatta en sitten päässyt tällä reissulla karaokea välttämään :) Karaoken jälkeen painettiin samoille mestoille missä oltiin kun viimeksi tavattiin, joki varteen kiinalaisiin kortteleihin jossa ihmiset hehkulamppujen ja kuun valossa kerääntyivät illalla kävelysiltojen varteen kokkaamaan ja myymään kaiken maailan pikku purtavaa. kun käveltiin ympäriinsä tuli forest gumbmainen oli kun jokainen lapsi joka meidät näki lähti seuraamaan meitä kun ihmeellisen näköinen valkonaama oli tullut käymään hoodeilla, hetken päästä perässä käveli nopeasti arvioituna 15 kakaraa, jokaisen silmät ihmetystä täynnä. Pysähdyimme murkinoimaan fingerfoodia pikku kiskan ulkopuolelle. Kiskalla hengasi joukko raskaana olevia naisia jotka kukin vuorollaan tulivat koskemaan ensin meikäläistä ja sen jälkeen vatsaansa. Nina kertoi että haluavat että lapsensa saavat meikäläisen piirteet ja sen takia tekevät näin. Jos meikäläisen kaltainen pallokasvo kerää näin paljon suosiota, voin vain kuvitella kuinka joku oikesti komea miesmalli revittäisiin kappaleiksi naisten tämän näkiessään... Sain lentonikin varattua pontianakiin 2.3 pitkän taistelun ja säädön jälkeen. Nyt sitten muutama päivä ravintolan maskottina/tarjoilija apulaisena kunnes matka taas jatkuu :)