BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Rajojen ylityksiä ja relaksoitumista



Tulin takaisin Miriin samalla lennolla saksalaisen tuttavuuteni kanssa, nimeltään Ekbert. Ekbert oli varannut yhdeksi yöksi itselleen huoneen majatalosta ja lähtisi seuraavana päivänä vielä yhdeksi päiväksi mirin liepeillä olevaan "viidakkomajaan" ennen kuin lentäisi Kuala Lumpuriin tyttöystäväänsä vastaan. Jaoimme taksin ja päätin katsastaa tämän Ekbertin niin mehuttaman gestarin. gestari olikin oikeen jees, etenkin gestarin pitäjä rouva lee joka puhui erittäin hyvää englantia ja oli todella lämmin henkinen ja sympaattinen. otin itselleni soluosastolta punkan ja relasin iltaan saakka sosiaalisen median ja mp3 soittimen merkeissä. Rouva Lee myös pelasti meikäläisen pyyhe ongelmalta, kuultuaan meikäläisen surkean tarinan edellisestä pyyhkeestä ja antoi ikiomaksi samanlaisen mikrokuitupyyhkeen. Oli kuulemma jäänyt noutamatta joltain turistilta pyykistä :D Ekbert kertoi aikaisemmin lentokentällä että hänellä olisi synttärit tänään ja tarjouduinkin lähtemään illalla juhlistamaan tapahtumaa kulmabubiin ettei lapinpolttaja raukan tarvitsisi merkkipäiväänsä yksin viettää. Oli myös omalehmä ojassa, sillä olin jo pitkään himoinnut lasillista kylmää valkkaria. Bisseä täältä kyllä saa jokapaikasta mutta valkkaria ei niinkään. Käytiin ensin vetämässä illallinen kuonoon, mallia kanaa ja riisiä.. ylläri ;) Jonka jälkeen painuttiin Bubiin. Mesta oli täynnä st.patun päivä tilpehööriä vaikka kyseinen päivä oli ollut jo pari päivää sitten, samoin kiinalaisen uuden vuoden koristeita ja toivotuksia. Emme siis enää olleet varmoja mikä päivä oli tulossa ja mikä päivä oli mennyt joten päätimme yhteistuumin keskittyä vaan Ekbertin 53 vuotis syntymäpäivien juhlimiseen. iltä sujui oikeen rattoisasti ja sain yös tuon kauan himoitsemani valkoviini lasin, ja oli muuten nannaa :) Rupateltiin kaikkea politiikan ja pomppulinnojen väliltä, olutpullon toisensa jälkeen tyhjetessä, kunnes viimein juottola päätti sulkea ovensa ja pyytää kahta hiprakkaista matkalaista lähtemään unten maille. Heräsin seuraavana iltapäivänä ja huomasin että Ekbert oli jättänyt oveen lapun kiittäen seurasta ja toivottaen hyvää matkaa minne se ikinä johtaakaan. Pallottelin ajatusta käydä katsomassa mitä bruneissa olisi nähtävää, mutta tyrmäsin ajatuksen kaiken lukemani ja kuulemani perusteella. Brunei on kuivaakin kuivempi muslimi sultanaatti jossa ei oikeastaan ole mitään muuta ihailtavaa kuin arkkitehtuuri jos siitä on kiinnostunu. Sen sijaan ajattelin lähteä bussilla Sabahin pääkaupunkiin Kota kinabaluun joka tuttavallisemmin tunnetaan täällä k.k;na. Bussin reitti kulki brunein läpi kaksi kertaa ja sitten vielä serawakin ja sabahin välinen raja. Tuon päivän aikana menin siis viiden eri raja-aseman läpi vaihtaen neljä kertaa maata ja kerran osavaltiota, tästä hyvästä tuli 10 leimaa lisää passiin. Kaikki pelottelivat ennen lähtöäni että passista lähtee kymmenen sivua. Kyllä varmaan lähteekin jos ei avaa rajalla suutaan vaan antaa vaan joka kerta lyödä leiman eri sivulle. Taas kerran huomasin kuinka tyhmiä majatalossa olleet muutamat eurooppalaiset kaikkitietävät "olen niin kosmopoliitti" reissaajat taas olivat.. Itse avasin vain passin siltä sivulta johon halusin leiman ja pyysin virkailiaa laittamaan sen sille sivulle, ymmärsivät hyvin että en halunnut kaikkia sivuja tuhlata ja noudattivat ohjetta joka raja asemalla ihan kiltisti. Tämä vain sen takia että avasin joka kerta suuni. Sabahi puolella tulivat sitten myös armeijan tarkastus pisteet joissa bussiin asteli pari rynnäkkökiväärein aseistautunutta sotilasta tarkastamaan porukan passit, meikäläisestä eivät olleet kiinnostuneita, mutta bussissa ollut yksi filippiiniläinen heppu kuulusteltiin tarkaan ennen kun bussi pääsi taas jatkamaan.Tämä huhu passin sivuista ei pelkästään ollut näiltä wannabe columbuksilta, vaan netin keskustelu palstat olivat myös täynnä samaa sontaa. 10 sijaan meikäläiseltä täyttyi kaksi kokonaista sivua. Kun olin aamulla hypännyt asemalta kkhon menevään bussiin, en ollut kerennyt ostamaan lippua tiskiltä etukäteen koska meinasin bussista myöhästyä myöhästyä muutenkin. Ajattelin että tulevat rahastamaan jossain vaiheessa niinkuin yleensä, mutta kukaan ei kysynyt mitään. Kun dösä vihdoin saapui Kk;hon hyppäsin ulos ja kusyin että mihin voin maksaa lippuni miristä tänne, vastaus kuului että lipputiskille. Käppäilin miehen osittamaan paikkaan ja totesin sen olevan jo siltä päivältä kiinni. Menin sanomaan kuskille kiskan olevan kiinni ja heppu totesi että huomenna sitten. Kysyi vielä millon olisin menossa takaisin Miriin, johon totesin että tuskin sinne suunnalle olen enää menossa ja lähdin kävelemään. hetken matkaa käveltyäni tajusin miten homma oli oikeasti mennyt, tyypeillä ei ollut harmainta aavistustakaan etä, en ollut missään vaiheessa ostanut lippua, vaan luulivat että minulla oli se valmiina ja kun heppu näytti minulle kiskaa mihin voisin maksaa lippuni, tarkoitti hän paluu lippua miriin. Olin juuri tullut yli 600 kilsaa pummilla. olo oli kuin pikkupojalla joka oli juuri pöllinyt kaupasta onnistuneesti karkkipussin.Kävin muutaman hotellin läpi ja löysin itselleni mieleisen. Seuraavana päivänä yritin ottaa kuumeisesti selvää mitä Kota kinabalun ympärillä olisi tehtävää. Kiinnostuin Mount kinabalusta 4094m korkea ja kaakkois aasian korkein huippu johon ei tarvitsisi kokemusta vuorikiipeilystä päästäkseen ylös, sisua vain. Hylkäsin tämän ajatuksen kuitenkin sen takia, koska kuten kaikki suositut nähtävyydet malesiassa niin yös tämäkin oli rahanahneiden paskiaisten ylläpitämä kompleksi, joka tarkoitti sitä että vaikka opas on täysin tarpeenton riippukivi joka laahaa vain kyllästyneen näköisenä perässä, on sellainen silti pakko olla ja tietysti pitäisi mennä valittavien itsestään liikaa luulevien turistipellejen mukana. Tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta pitäisi sitten vielä maksaa kallis hinta. Haistakoon vittu, meikäläisen lompakko ja hermot ei kestä toista Mulua joten pitäköön vuorensa. Tämä on Malesia, täällä on kallista, ihmiset kävelevät muotigledjut päällä ja ajelevat hienoilla autoilla, isoissa kaupungeissa ei voi välttyä näkemästä länkkäreitä vaikka sabahissa on edelleen jonkin tasoinen poikkeus tila. Vaikka ei indonesiasta niin helpolla bisseä saakkaan kun täältä, muistelen maana sitä silti paljon enemmän lämmöllä kuin Malesiaa. Plan b, Kkn edustalla on kasa saaria, jotkut pienempiä jotkut suurempia. Päätin lähteä pariksi päiväksi pois pahimmasta siviilisaatio saasteesta ja hyppäsinkin paattiin joka vei meikäläisen noin fudiskentän kokoiselle saarelle jossa pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan uusinta hankintaani eli viidakko hammocia. Odottelin siihen saakka kun viimeinen vene lähti mantereelle, vieden kaikki muut paitsi meikäläisen mukanaan. saari oli nyt kokonaan minun. Viritin riippumatto kaksi piste nollan rannalla oleviin puihin ja pistin nuotion tulille. Samalla kun keittelin ruokaa itselleni siemailin valkkaria, mussuttelin keksiä ja kuuntelin liplattavaa merta. Kävin myös ikuistamassa kuvainnollisen kauniin auringon laskun. Seuraavana päivänä kun taas ihmisiä tuli saarelle, siirryin paistattelemaan päivää toiselle puolelle saarta mihin muut eivät tulleet kivikkoisen ja vaikeakulkuisen rannan takia. Ja kun ilta taas teki tulojaan toistin edellis päivän rituaalit. Tällä kertaa niiden jääden hieman kesken kun lähempänä yötä pyyhkäisi mursky saaren yli. Mutta viidakko hammoc läpäisi testinsä ja sammakko mies heräsi kuivana seuraavaan aamuun. Kun palasin mantereelle ja menin gestariin, huomasin toisen puhelimistani olevan kateissa. Luultavasti tippunut rannalle taskusta löhöillessäni tms. Tietysti juuri se puhelin jossa on suomiliittymän simkortti sisällä, vitun kiva.. Karma taisi kostaa meikäläisen pummilla matkustelun.. Onneksi uuden simin saa tilattua mutta se tulee suomeen. silti parempi kun ei mitään sillä tuo puhelin numero on ollut minulla todella kauan ja haluan sen tulevaisuuden kannalta säilytää. Nyt sitten nokka kohti sandakania ja aina vaan lähemmäksi redzonea..
genuine fake

kota kinabalun keskustaa





aikaisemmin kerroin et jalat paloi, nyt alkoi sitten nahat kuoriutumaan..

kk illalla

u better run, u better take coveeeeer... living in the land down undeeeer  diiidiiddii




Herra rapu

veden kirkkaus ihan ok :)





Herra lisko ja herra liskon disco.. ranta vaan vilisi  näitä





Riippumatto 2.0


Yksi hienoimpia tähän mennessä






Ranta oli illalla kokonaan mun :)



Wannabe Robinson Cruso

Ja se niin kauan himoittu asia, mmmm :D

torstai 21. maaliskuuta 2013

Been there, done that but couldnt afford the t-shirt


Vene rantautui Mulun kansallispuistoon, serawakin suosituimpaan nähtävyyteen. Joka on muun muassa UNESCO;n maailman perintö kohde listalla jolla on 160 paikkaa luontoon liittyen, muun muassa Kilimanjaro ja Grand canyon. Mesta on syvällä viidakossa mutta lentoyhteuden takia helposti tavoitettavissa turisteille. mulussa sijaitsee maailman isoin luolan suu aukko Deer cavessa ja maailman kahdeksanneksi pisin luolasto clearwater cave system jota ei vieläkään ole kokonaan kartoitettu ja on yli 180 kilometria pitkä jossa virtaa myös vielä muutama maan alainen joki. Tiesin jo etukäteen että Mulussa eivät anna mennä mihinkään omin päin ja että paikka on täynnä länkkäreitä mutta halusin silti nähdä maailman valtavimmat tippukivi luolastot. Majoittauduin puiston ulkopuolella sijaitsevaan majataloon jossa oli yksi iso huone joka oli pahimmassa tapauksessa parinkymmenen turistin yöpaikka samaan aikaisesti, meikäläisellä kävi onni sillä ilmeisesti Sabahssa tällähetkellä olevan konfliktin takia turisti määrä oli suht pieni puiston normaalilla mittapuulla, tosin ei meikäläisen.. Jos halusit trekkaamaan jouduit maksamaan vajaa parisataa euroa 4 päivän reissusta vuoren huipulle ja kivimuodostelmia katsomaan, sillä ilman opasta täällä ei mennä edes paskalle kansallispuiston rajojen sisä puolella. Sanomattakin on selvää että en lähtisi kymmenen valittavan turistin kanssa neljäksi päiväksi kiipeilemään ja maksaisi siitä itseäni kipeäksi, vaikka maisemat hulppeat olisivatkin. Sen sijaan päätin käydä luolat läpi. Aamulla puiston toimiston edessa oli läjä turisteja jotka odottivat kiertueen alkamista, liityin seuraan. Ensin mentiin veneellä kymmenisen minuuttia ylä juoksulle ja pysähdyttiin kylään jossa paikalliset jo odottivat kojujensa ääressä päivttäistä turisti lastillista joille pääsevät kauppaamaan käsin tehtyä pikkukrääsää. tämän jälkeen matka jatkui jokea pitkin Wind caven sisäänkäynnille. turistit pois veneestä ja luolaan mars. luola on saanut nimensä siitä että sen sisällä käy jatkuva pieni tuulen vire, syystä x..
Toisin kuin Nian luolasto, kaikki Mulun luolat ovat valaistuja. Tämä mahdollistaa helvetin hyvien kuvien ottamisen mutta syö kyllä seikkailumielisen odotukset. Luola oli täynnä valaistuja tippukivi muodoselmia jotka olivat näyttävästi valaistu. Jäin jatkuvasti muusta porukasta jälkeen, sillä kuvien ottaminen hämärässä on aikaa vievää puuhaa. En myöskään jaksanut kuunnelle puolalaisten ja kiinalaisten typeriä vitsejä joille opas kovasti tekonaurua väänsi. Luolan pituus oli vain noin 300m joten suht nopen kierroksen jälkeen turismot ahdettiin takaisin veneeseen ja matka jatkui Clearwater caven eteen. Clearwater cave on maailman kahdeksanneksi pisin luolasto jota ei ole tähän päivään mennessä vielä 100% kartoitettu, mutta tämän hetkisen tiedon mukaan luolasto on yli 180km pitkä. Luonnollisesti turisteja ei päästetä näkemään kuin murto osa luolastoa, mutta mielestäni se pienikin osa oli aika vaikuttava. Saman lailla tietysti valaistu kuin muutkin luolat. Luolastossa virtasi myös maan alainen joki jota pääsin ihastelemaan. Tämän jälkeen veneellä takaisin puiston päämajaan, kiitos ja näkemiin meiningillä. Päätin ottaa samalle paivälle toisen reissun samaan syssyyn, kohteena Deer cave ja langs cave. Tälle kiertueelle ei ollut onneksi yhtä paljon osallistujia kuin edelliselle, pari hollantilaista tyttöä ja yksi jenkki nainen plus minä ja opas. käveltiin kolmen vartin matka ja saavuimme vuoren juurelle jossa puiden yläpuolella näkyi noin puolet Deer caven suuaukosta joka on laatuaan maailman suurin. satuin lukemaan että sinne saisi helposti mahtumaan lontoossa sijaitsevan saint michaelin kirkon. Luolan koko oli ällistyttävä, valitettavasti mittasuhteita oli mahdoton saada kameralle tallennettua mutta oppaan mukaan luola oli lattiasta kattoon noin 120m korkea. Jäin taas kerran kokoajan jälkeen kun otin kuvia ja sainkin muutaman tosi hyvän otoksen jotka kertovat paikasta enemmän kuin tuhat sanaa. Seuraavana vuorossa oli Langs cave joka oli muihin luoliin verrattuna todella pieni ja matala mutta minkä se koossa menetti se kauneudessaan korvasi. Tippukivimuodostelmat olivat todella hienon näköisiä ja kauniisti valaistu luoden tarun omaisen fiiliksen. Luolien jälkeen turistit kerääntuivät Deer caven edessä olevalle katokselle odottamaan lepakoiden ulos tuloa joka olikin suht vaikuttava näky, ja olin siihen tyytyväinen sillä Niahn reissulla se jäi yritksestä huolimatta näkemättä. Seuraavana päivänä lähdin aamusta vähän matkan päähän lentokentälle selvittämään itselleni kulku yhteyttä pois tästä turisti landiasta. Sain lennon 150rm hintaan ja olin tyytyväinen sillä se tuli paljon halvemmaksi kuin jokea pitkin takaisin meneminen, joka oli kyllä hieno kokemus mutta tuolla rahalla kerta kyllä riittää. Saavuttuani takaisin solu majatalolle huomasin pyyhkeeni kadonneen sängyltä. etsin joka paikasta, enkä löytänyt. vitutti ja menin tivaamaan pyyhkeen kohtaloa majatalon henkilökunnalta joka yritti myös sitä etsiä. pengoin kaikki talon pyykit läpi enkä vieläkään löytänyt. Meni hermot ja nappasin repun kantoon ja lähdin helvettiin. Luultavasti pyyhkeen oli ottanut joku toinen matkalainen eikä henkilökunta koska itsellä oli hävinnyt tai mennyt paskaksi yms. Vittu mitä paskaa.. Köpöttelin viimeiseksi yöksi lentokentän lähellä olevaan homestayhyn joka oli pari euroa halvempi ja ja jonka omistaja oli todella mukava ja vielä erin omainen kokki. Maistoin ensimäisen kerran sammakkoa elämässäni. Vähän kun olisi omaa jalkaa puraissut ;) ja kyllä, se ihan oikeasti maistuu ihan kanalta ja on hyvää. seuraavana iltapäivänä sain kyydin lentokentälle jossa postailin tunnin verran ennenkuin potkurikone saapui paikalle. Lentokoneesta oli mielenkiintoista seurata mutkittelevaa ja pitkää jokea jota pitkin olin Muluun saapunut. Mulu on valitettavasti paikka jossa länkkärin lompakkoon isketään letku ja sieltä pumpataan viimeistä ringittiä myöten kaikki valuutta ulos. Jos haluaa itselleen ainutlaatuisen viidakko elämyksen, sitä Ei tule mulusta saamaan. Ilman opasta mulussa ei mennä edes paskalle ja siitäkin joutuu maksamaan sika hinnan. Idiootti turisteja on paljon ja niitä paimennetaan kuin karjaa. Kaikesta tästä huolimatta maailmasta ei tosiaankaan löydy muualta mittasuhteiltaan mitään samanlaista ja se on jo pelkästään syy käydä mulussa. Sain muutaman hyvän kuvan ja olen nyt sitten käynyt maailman isoimmassa luolassa. Mulu on vähän kuin elokuva joka ei ole täysin huono, mutta ei silti todellakaan kestä toista katselu kertaa. Oikeastaan matka oli hienompi kuin määrän pää.






Cave of wind








Cleawater cave










maanalainen joki Clearwater cavessa



















Haistakaa itse.

Deer cave










Aivan jumalattoman kokoinen Deer cave









Langs cave



Langs caven suuaukko


Deer caven suuaukko kauempaa





lentokoneesta kuvattuna joki jota pitkin saavuin Muluun





Laskeutumassa Miriin