Menolippu minne vaan: Päiväretkiä, day tripping..

Hetki on taas kerennyt vierähtämään edellisestä kirjoituksestani ja sillä aikaa on tapahtunut kaikenlaista.. Olen kuitenkin pääasiallisesti ollut Davaossa josta olen tehnyt muutaman päivän mittaisia reissuja ympäriinsä. Teimme toisen reissun samalille,tällä kertaa kuitenkin ilman joanin äitiä. Seuraan liittyi joanin ystävä job. Rauhallinen kaveri joka työskenteli samalilla sesonki kokkina paistellen päivät pitkät krokotiilipihvejä porukalle ja offseasonina taas kokkaillen Davaossa pienessä hökkelissä jota kutsui ravintolaksi. Mukana oli teltta,hammoc, hiiliä ja julien mukaan lykkäämät kalat. Tällä kertaa menimme myös eri puolelle samalia. Saavuimme pieneen satamaan jossa odotti muutamakymmen päinen lauma prätkätaksi kuskeja jotka tuttuun tapaan kilpailivat asiakkaista. Hyppäsimme kevarin kyytiin ja päristelimme neljä päällä vartin matkan mutkikkaisia ja mäkisiä pikkuteitä pitkin (ja tietty vielä pimeässä sillä aurinko laski juuri kun lähdimme liikkeele pienestä satamasta. Saavuimme perille resorttiin, täysikuun valo oli kirkkaimmillaan ja kimalteli valkealla hiekalla ja kookospalmujen lehtien reunoissa. Paikka oli oikeen kaunis, jopa yöllä. Rannat olivat yksityis omistuksessa eli niin sanottuja resortteja joissa on vuokralla pieniä bungaloweja, bambukatoksia ja yleensä pieni kioski josta voi sitten poistaa kaiken maailman hyödykkeitä. näitä löytyy vieri vieren pitkin rantaa. Ensimmäisen resortin omistaja pompautti heti hinnan puolella ylös kun huomasi meikäläisen"americano" ja tästä johtuen jatkoimme matkaa seuraavalle resortille. Nyt emme tehneet samaa mokaa ja meikäläinen katosi yön pimeyteen siksi aikaa kun Joan ja Job hoitivat neuvottelu puolen ja tulin esiin vasta kun sovittu kiinteä hinta oli jo maksettu. valtasimme rannalta katoksen ja laitoimme leirin pystyyn. Laitoimme kalat tirisemään notskille ja tajusimme että emme olleet ottaneet riisiä mukaan ollenkaan. Onneksi resortin omistaja, vanha mies oli kuitenkin hereillä ja hoiti meille kotoaan pientä korvausta vastaan padallisen riisiä, pari pulloa rommia ja kaksi öljylamppua helpottamaan suunnitteluvirheestä koitunutta tyhjiötä varustearsenaalissamme. Notskilla väsätty tuore kala on aina vaan niin hyvää :) istuskelimme myöhään yöhön rommilasin kiertäessä ja ihaillessa tähtitaivasta, kuuta ja tietysti rauhallisesti liplattavaa merta. Sattui mukaan kuitenkin yksi epäonninenkin tapahtuma, menin ruokailun jälkeen rannalle pesemään kätöseni ja kun kumarruin, avonaisessa rintataskussa oleva puhelimeni plumpsahti veteen. Tämä on siis jo toinen puhelin jonka olen tällä reissulla onnistunut tuhoamaan/hävittämään. Onneksi tästä pilkkimiehen mokasta huolimatta puhelimen muisti kortti säilyi ehjänä. Siellä on jonkun verran kuvia sekä varmuuskopiot puhelimen tiedoista, jälkimmäinen tietty jollain helvetin nokian formaatilla, mutta ehkä vielä joskus saan sen auki.. Seuraava aamupäivä sujui lojuen aika rouheassa krapulassa rannalla ja tankaten kokista pahaan oloon ja välillä meressä pulahtaen. Myöhemmin iltapäivällä suuntasimme takaisin satamaan ja Davaoon, josta matka jatkui suorita Tagumiin. Tagum on keskikokoinen kaupunki joka sijaitsee muutaman tunnin ajoatkan päässä Davaosta. Tagumiin meidät oli kutsunut chef, tuo Joanin kokkikaveri jaappanilaisesta ravintolasta. Jäimme illalla bussista pois tien varteen Tagumin laitamille jossa chef odottelikin jo meitä pikkuisen katetun lava-autonsa kanssa. Ennen eteenpäin liikkumista porukka halusi kuitenkin syödä iltapalaksi "balot" nimistä paikallista herkkua, nimittäin puoliksi kehittynyttä ankan sikiötä. Ankan munaa haudotaan muistaakseni 17päivän ajan niin että se ehtii kehittyä sikiö asteelle ja tämän hälkeen se syödään sellaisenaan yleensä suolan ja etikan kera. Hyi vittu. Joan oli jo aikaisemmin yrittänyt tyrkyttää tuotä ällötystä meikäläiselle syötäväksi, mutta en syönyt silloin enkä syö nytkään.. makuhermoja kutkuttavan pikku ruokatauon jälkeen lähdimme ajamaan eteenpäin. Suuntana täksi yöksi oli Matinaun maaresortti. Matinau oli hiukka pettymys niin hienon samalin jälkeen. Ei rantaa, uima-allas jossa kloorivettä sekä illalla paljon itikoita. Uikkailtiin kuiteskin ja otettiin pari olutta. Aamupäivällä taas kamat kasaan ja chefin lava-autoon. Tällä kertaa suuntana cheffin perheen koti jossa vietettiin Fiestaa. Saavuimme paikalle ja talo olikin jo täynnä sukulaisia seurustelemassa keskenään ja sain taas kokea jokakertaisen mollosilmäisten ihmettelevien ihmisten vastaanoton kuin aina aikaisemminkin kaikissa kissanristiäisissä johhon olin osallistunut. Ruokaa naamariin, minkäs muun kuin taas kerran rommin kera. Filippiinot rakastavat rommia ja juovat sitä aina tilaisuuden tullen. Muutaman tunnin syömisen ja juomisen jälkeen siirryimme viereisen talon pihalle, jossa joan oli opiskelukavereidensa kanssa. Heput soittelivat vuorotellen skebaa ja rommi virtasi tuttuun tapaan. Olisimme voineet jäädä chefi luo mutta koska talon oli jo muutenkin asuttanut iso kasa yövieraita, päätimme ottaa yöbussin takaisin davaoon jossa odotti vanha tuttu gestari.