Ei vettä rantaa rakkaampaa

Heräsin aamulla räkä poskella, ja huomasin että kellon on melken kaksitoista. olin onneksi pakannut repun edellis iltana, sillä silmät näin kierossa ja unisena ei olisi kyllä muuten aamutoimet vartissa onnistuneet.. Kävin mäkissä vetämässä aamun ravintoannoksen tauluun ja hyppäsin lennosta jeepnyyn joka meni bussi terminaalille. Suuntana oli tällä kertaa Ormoc, pieni satamakaupunki josta lähtee laivoja Cebuun. Bussimatka kesti muutaman tunnin ja saavuin perille. Ormoc on kiireinen pieni kaupunki. tämä tuli tuli selväksi kun bussi saapui terminaaliin. Bussia odotti uusi lastillinen matkustajia jotka jälleen kerran näyttivät filippinojen älykkyysosamäärän radikaalin kyvyn laskea muurahaisen tasolle kun he esiintyvät jossain sankoin joukoin. Yhdestä ovesta yritti tunkea monta kymmentä ihmistä sisään saman aikaisesti kun kukaan ei edes ollut vielä päässyt ulos täpötäydestä bussista, sillä itsestään selvällä seurauksella että kukaan ei päässyt liikkumaan mihinkään. äly hoi... pääsin kuitenkin jonkun ajan päästä kaaoksen läpi ja mietin että onneksi otin reppuni tavara tilaan sillä sen kanssa bussista ulospääwy näissä olosuhteissa oli ollut täysin mahdotonta.. Hetken harhailtuani löysin tähän mennessä hinta-laatu tasoltaan yhden tähän asti parhaimmista hotelleista. Nimikin tälläkertaa mainittakoon, Peach tree lodge. Pari päivää vietettyäni täällä huomasin että itse kaupungissa ei juurikaan ollut mielen kiintoista nähtävää joten otin selvää mitä sen liepeillä on. Silmiini sattui Lake Danao, vuoristo järvi parinkymmenen kilometrin päässä Ormocista. Liikenneyhteydet sinne vain olivat suht huonot ja epäluotettavat, yksi jeepny aamulla. Lähtee, jos lähtee, sillä kun ei matkustajia ole tarpeeksi ei jeepny kuski liikuta koslaansa mihinkään. Toinen vaihtoehto olisi ollut vuokrata auto+kuljettaja, joka olisi tullut aivan liian kalliiksi yksin kun reissussa on. Olin kuitenkin saanut jonkin asteisen fixaation tuosta paikasta ja laadin suunnitelmaksi että yritän kuitenkin ja jos jeepny ei lähde niin otan sitten lautan Cebuun. Aamulla tsekkasin itseni ulos ja köpöttelin bussiasemalle josta myös jeepnyt lähtevät. Rupesin kyselemään kuskeilta ja muilta ihmisiltä mikä jeepny lähtisi Lake Danaolle. Yksi heppu tarjosi oikeen mielellään kyytiä 2000 peson hintaan(n.40€) En voinut edes olla vihainen kusetus yrityksestä vaan nauroin miehelle päin naamaa, hieman häpeissään heppu neuvoi mistä jeepny lähti. Spottasin koslan tien varressa ja huomasin onnekseni sen olevan täynnä porukkaa. Tämä tarkoitti että se ainakin lähtisi matkaan. Juju vaan olikin siinä että jeepny oli niin täynnä että meikäläinen ei sisään enää mahtunut. Mietin hetken ja kysyin kuskilta voisinko vaihtoehtoisesti matkustaa katolla kun ei sisällä ollut enää tilaa. Kuskille oli ok ja lähdimme liikkeelle. Naureskelin itsekseni että tulipahan nyt sitten tämäkin koettua, suosittelen oikein lämpimästi. On mitä mukavin ja maisemarikkain tapa matkustaa :) Katolla viileässä tuulessa vilvotellen ja ohikiitäviä maisemia ihaillen sain kuitenkin kuorman purkajan homman aina kun ihmisiä jäi pois kun niin sopivasti siellä olin. Milloin riisisäkkejä, bissekoreja, jerrykannuja ja metalliputkia ihmisille alas ojennellen. jeepny saapui mutkittelevien vuoristoteiden jälkeen lake danaolle, eikä maksanut lysti kuin vaivaiset 35pesoa(n.70 senttiä) ei paha ollenkaan. 10peson pääsymaksu vielä päälle ja homma oli purkissa. Porttivahti sanoi että leiri paikka olisi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä, tai vaihto ehtoisesti 5min veneellä joka kustantaisi 50pesoa(n.1€) olin juuri maksanut parinkymmenen kilometrin jeepny matkasta sen 35pesoa joten päätin kävellä. Näin jälkeenpäin sitä huvittuneena huomaa kun on tarpeeksi pitkän aikaa ollut reissussa sitä tinkii jo senteistä :D Lähdin siis köpöttelemään pientä tietä pitkin ja lauma kersoja lähti seuraamaan ulkomaalaista setää fillareilla kun olivat ihon väristä ja habituksesta niin ihmeissään. Olin kävellyt tietä jo kolmisen varttia kun se vain kapeni kapenemistaan loppujen lopuksi muuttuen pieneksi poluksi viidakkoon. Skiditkin lopettivat seuraamisen sillä eivät konkeleillaan enää eteenpäin päässeet. Talsin polkua parisen kilometria vielä eteenpäin kunnes se alkoi muuttua vaikeaksi seurata, päättelin että olin varmasti kävellyt leiripaikasta ohi ja että polku luultavasti johtaa johonkin salametsästäjien pandojen nylkemispaikalle tai islamistien asekätkölle joten tein päätöksen lähteä takaisin ja yrittää tällä kerralla katsoa ympärilleni hieman tarkemmin. Palattuani noin kaksi ja puoli kilometria takaisin päin huomasin oikealla puolella tietä pienen ränsistyneen kyltin jossa luki "camp site" niinpä tietysti.. itse leiripaikka oli aika aukea eikä juurikaan kyennyt tuottamaan haluamaani yksityisyyttä sillä se oli heti tien vieressä. Koska kukaan ei ollut valvomassa tekemisiäni, köpöttelin metsän läpi alas järven rannalle josta löytyi mitä mainioin leiripaikka. Laitoin leirin pystyyn ja kyyläilin paikallisten kalastajien touhuja pienissä kanooteissaan. Olin hikinen ja haisin niin pahalle että jo itseäkin häiritsi, päätin pulahtaa järveen. Tuli niin kotoisa olo uida makeassa vedessä ja etenkin järvessä, erona suomeen tietty trooppinen ilmasto, kirkas vesi ja se että järvi oli 700metriä meren pinnan yläpuolella. Paikalliset vuokrasivat myös "kelluvia majoja" järven toisella puolella. Jännä konsepti, bambuista kuhätty noin 5x5 metrinen lautta jossa oli keskellä banbumaja pöytä ja tuoleja, ja jota vedettiin keskelle järveä köysistä jotka oli ankkuroitu kummellekkin puolelle järveä. Valitettavasti minulla ei ollut ketään kenen kanssa romanttinen illallinen keskellä järveä viettää, tyydyin seurailemaan majoja kelluttavia paikallisia pariskuntia järven toiselta puolelta ja onanoimaan ajatuksesta että jos jonkun erityisen naisen saisin tänne raahattua, siltä menisi jalat totaalisesti alta ja meikäläinen olisi maailman kuningas.. Katselin kun aurino laski vuorten taa ja kävin yöpuulle. Heräsin keskellä yötä siihen kun joku osotteli taskulampulla leiriini ja kauempaa kuului etäistä puheen ääntä. Singahdin salamana riippumatosta pystyyn ja aavikon puuman lailla syöksyin ukemilla riippumattoni vieressä olevaan naamioituun poteroon. Sotamaalit naamalle ja ja silmät kiiluen pimeässä yössä laskin äänettömästi ak;n vaihtimen alas ja odotin kaikki aistit terävöityneenä vihollisen tulevaa väijytystä.. Sitten oikeasti heräsin ja tajusin jonkun oikeasti osoittelevan taskulampulla leiriä, nousin ylös ja näin järvellä noin kymmenen metrin päässä veneen jossa nuori kundi osoitteli taskulampulla valoa toiselle joka sukelsi maski naamalla ja harppuuna toisessa kädessä. Kundit olivat yökalassa. huokasin syvään ja jatkoin nukkumista... Heräsin aikaisin aamulla. Näkymä oli todella kaunis, auringon noustessa järven tyyni pinta peilasi vuoristoisen maiseman ja linnut lauloivat vienosti, kuikka olisi vielä puuttunut mutta se olisi jo ollut liikaa pyydetty. Pistin rauhassa kamat ja leirin kasaan vielä käyden pulahtamassa järvessä, luoden sen pinnalle päivän ensimmäiset pisararenkaat. Otin repun kantoon ja lähdin köpöttelemään takaisin.