Paratiisista helvettiin

Odotin Lake Danaon kansallispuiston portilla jeepnyä joka ehkä tulisi kymmenen aikoihi ja ehkä pääsisin takaisin Ormociin vielä saman päivän aikana. Paikalliset päristelivät skoottereillaan tietä edes takaisin. Portin kopperin eteen pysähtyi nain nen jolla oli skootterissaan kyydissä kaksi pientä lasta, toinen pakkarilla ja toinen sylissä. Penskat arviolta noin 12 ja viisi vuotias. Skootterin edelleen ollessa käynnissä nainen jutteli porttivahdin kanssa. Nuorempi penskoista joka oli äitinsä sylissä, rämläsisi koko ajan kaikkea käden ulottuvilla olevaa, milloin äitinsä korvista, milloin pyörän vilkkukytkintä ja tööttinappia. Pian penska teki kuitenkin uteliaisuuspäissään aikamoisen virheen, nimittäin tarttui kaasukahvaan ja väänsi se pohjaan. Sillä seurauksella että skootteri lähti vailla ohjausta keulien hirveää vauhtia eteen päin kohti jorpakkoa. ennen tieltä ulos sinkoutumista konkkaronkka kuitenkin kaatui tien penkalle. Lapset selvisivät ihmeen kaupalla episodista ilman naarmuakaan, äidin sen sijaan ottaen damget heidänkin puolestaan. Kasi ja jalka asfaltti-ihottumasta verillä äiti tarkasteli huolissaan järkyttyneitä penskoja ja huomattuaan näiden olevan kunnossa rupesi heitä torumaan ja sättimään. Tilanne vaikutti ensin erittäin vaaralliselta mutta jälkeenpäin niin sairaan koomiselta että nytkin meinaa tulla vedet silmistä kun naurattaa :D Jeepnyä ei näkynyt ja oli käynyt juuri niinkuin pelkäsin, eli kaupungista ei ollut tarpeeksi tulijoita että jeepny olisi lähtenyt sinä päivänä danaolle. Tulin kuitenkin portin henkilö kunnan kanssa hyvin juttuun ja he hoitivat minulle kyydin takaisin ormociin. Portille ajoi vanha papparainen mopedilla johon oli hitsattu laatikon mallinen sivuvaunu kiinni, riisisäkkien, hedelmien ynnä muun kuljettamista varten. Heivasin ensin reppuni ja sitten itseni "tee se itse" ämmän tappajan kyytin ja matka kaupunkiin taittuikin ihan lokoisasti. Ormociin saavuttuani painelin suoraan satamaan ja ostin lipun Cebun lautalle. Cebu on yksi suosituimpia turisti kohteita filippiineillä, mutta jostain syystä ajattelin että vaihteli voisi virkistää. Myöhemmin kuitenkin tajusin edellä mainitun hyvin vääräksi. Lauttamatka Cebuun kesti noin kaksi ja puoli tuntia. tämän ajan kuuntelin vieressäni istuvan noin viisikymppisen läskin amerikkalaisen satuilua ja höpinöitä vieressä istuvalle nuorelle filippino kundille. Olin onnellinen että tämä kundi joutui olemaan tämän tämän god bless america idiootin puheripulin uhrina, enkä minä. Satamaan saavuttuamme tyyppi kuitenkin riemastui nähdessään reppuni ja alkoi suoltaa "i just to pack shit like that in the fucking nam, and a lot more back in the days..." ignoorasin hepun ja painuin vittuun paikalta ennen kuin satu setä pääsi kunnolla vauhtiin, sillä sitä touhotusta en olisi jaksanut kuunnella hetkeäkään kun mies joka on ollut ehkä kolmetoista vietnamin sodan loppu aikoihin kertoilee iskänsä sota juttuja ominaan.. Kun pääsin satamasta pois näin kauempana häämöttävän rakennuksen jossa luki isolla "Radison blue hotel"  nyt tiesin virallisesti saapuneeni turisti rysään. Harhailin jonkun aikaa kaupungilla ja otin sitten taksin parempien neuvojen toivossa majotuksen suhteen. Taxi heitti minut halpaan dormiin jossa asustelin loppuajan Cebussa ollessani. Minua oli jo jonkun aikaa kuumottanut sillä kun pari kolme vuotta sitten otin hepatiitti rokotukset edellistä reissua varten, en koskaan käynyt ottamassa puoli vuotta rokotuksen jälkeen tarvittavaa tehoste rokotetta. Pelkäsin että pitääkö ottaa koko kallis rokote sarja uusiksi(45€ per piikki) nettiä selatessani kuitenkin viisastuin sen verran että rokotteiden luomat vasta-aine arvot(antibodies) voidaan todentaa simppelisti veri kokeella, ja täällä koko roskasta selviäisi parilla kymmenellä eurolla. Päätin seuraavana päivänä käidä lasaretissa. Illalla menin hotellin röökipaikalle tupangoimaan. Röökipaikalla oli myös canadan juutalainen Roman lievästi humaltuneena. Juttelin aikani kuluksi tämän viisikymppisen kesämiehen kanssa joka oli pääosin ihan mukava, mutta jauhoi aikapaljon turhan päiväistä paskaa, eikä juurikaan tuntunut kunnioittavan paikallista väestöä. Jossain vaiheessa Roman ilmoitti että nyt lähetään baariin ja hän maksaa, en oikeen kehdannyt kieltäytyäkkään. onneksi kello lähenteli jo puoli yhtä yöllä eikä baarit näin ollen enää kovinkaan montaa tuntia oviaan auki pitäneet, sillä ajatus krapulassa sairaalassa verikokeisiin jonottamisesta ei juuri houkuttanut. Hyppäsimme taksiin ja roman kysyi kuskilta mikä olisi hyvä baari, kuski totesi rutiinin omaisesti "mango mango" sinne siis. Nousimme taksista ulos ja kävelimme baariin sisään. Olisihan se saatana pitänyt arvata että mihinkäs muualle taksari turistit neuvoisi kuin huorabaariin... Romania asia ei tuntunut haittaavan, iloisesti tuo kesä mies kävi pusuttelemassa paria horatsua, meikäläisen sen sijaan saaten keskittää kaikki voimavarani ämmien pois jaloista potkimiseen. Voitte vain kuvitella kuinka kuinka agressiivisesti pvc-asuin ja verkkosukkahousuin päästä kantapäihin aseistautunut huora armeija kilpailee sen baarin ainoasta alle 45v asiakkaasta.. Teki myös pahaa katsoa muutamaa tuttöä jotka eivät varmasti vielä olleet edes kahdeksaatoista ikävuotta nähneet. Tarpeeksi kauan kun jaksoi kieltäytyä ja lähteä mukamas kuselle heti kun joku yritti istua syliin, horatsut alkoivat ymmärtää että tuo tuskin illan päätteeksi pyytää saatille. Tämä kuitenkin oli kovan työn takana sillä näille tulpattomille mopoille eivät toimineet tavalliset joka tytön turn offit, olen naimisissa, asun äitinini luona, olen eläimiin sekaantuja ysm.. Vaan tilanteesta yksinkertaisesti vain aina poistua käymään vessassa, puhumaan puhelimessa tms, sillä näillä ämmillä oli puhelin myyjiä muistuttava työ moraali jossa asiakkaan ensimmäinen "ei kiitos" on vasta maamerkki josta kaupanteko oikeasti alkaa. Illan päätteeksi tarjoilija toi laskun pöytään, joka oli summaltaan noin viisin kertainen siihen nähden mitä olimme juoneet. Sanoin tarjoilijalle että tuoppas kuitus juomista tänne, sillä joka kerta kun tilasimme jotain olimme myös allekirjoittaneet siitä kuitin. Tarjoilija toi kuitit joista ensimmäiset muutama oli romanin kuittaamia mutta loput homppeli baarimikon söherryksiä. Kun hinttari baarimikko tajusi etteivät kuitit menneet läpi alkoi hän kivenkovaa väittää että oli itse meille myynyt jos jonkin laista vodkapaukku ynnä muuta paskaa ja nosti kohtauksen pystyyn meikäläisen tätä asiasta tentatessa. Jutkulla paloi päreet kun homppeli otti biljardimailan käteesä, ilmeisesti yrittäen tuoda tilanteen vaatimaan maskuliinisuuta muuten niin feminiiniseen habitukseensa. Sillä seurauksella että Roman nappasi myös bilis stagan käteensä ja rupesi riehumaas isoon ääneen homon juostessa tiskin taakse piiloon ja huudellen sieltä käsin kuinka kusipäitä me kaikki olemme. Romanin sauhutessa punaisena kuin hangon keksi, ajattelin että näissä rauhan neuvotteluissa ei enää edes Martti Ahtisaari estäisi tilanteen räjähtämistä käsiin, ja aloin itsekkin jo katseellani punnitsemaan kaikkiea tartunta etäisyydellä olevaa irtaimistoa paremmus järjestykseen sovellettuna lyömäaseeksi. Sillä kohta olisi Suomi, Canada vastaan Filippiinit maaottelu. Onneksi juuri ennen tätä, yksi tarjoilijoista puhalsi pelin poikki sanomalla "ok, fuck it. you win" ja repi tekaistut kuitit. Roman maksoi oikeans summan juomista ja lähdimme pois. hyvä niin sillä jos tilanne olisi eskaloitunut olisimme auttamatta jääneet alakynteen kun viereisenkin baarin portsarit ja baarimikotkin olisivan tullet lunastamaan oman osansa ulkomaalaisten mätkimisestä. enkä edes halua ajatella mitä tuo vihainen käsilaukku hompppeli olisi tehnyt kun jommalta kummalta meistä olisi lähtenyt taju.. Seuraavana päivänä lähdin käymään sairaalassa(edelleenkin ihan vain niiden verikokeiden takia) paikan päälä minulle kerrottiin että tarvitsen lähetteen päästäkseni verikokeisiin. meikäläisen tuuria, sillä viikonloppuna paikalla oli vain teho-osastolla päivystäviä lääkäreitä hätä tapauksia varten, labra kuitenki olisi ollut auki tästä huolimatta. jouduin palaamaan maanantaina jolloin kaikki sujuikin ihan mutkitta. Seuraavana päivänä sain tulokset, ja helpotuksekseni kaikki oli kunnossa. Päätin että olisi aika lähteä pois täältä turistien turistien raiskaamasta paskalävestä, jota kutsutaan Cebuksi.