Menolippu minne vaan: viimeiset hetket Malesiassa

Matka sandakaniin meni samaa kaavaa noudattaen kuin muuallakin sabahssa, vähät väliä armeijan tarkastuspisteitä jossa käytiin porukan passit läpi ja kaikki kyydissä olevat filippiinot kuulusteltiin tarkasti. Oli jo yö kun saavuin perille, sama juttu kuin mirissä eli dösä asema oli kaupungin laitamilla. Hyppäsin taksiin ja olin noin vartin päästä keskustassa. taksikuski oli ihan mukava sälli ja tiputti meikäläisen suosittelemansa halvan gestarin eteen. Gestaria pitävä kiinalainen mies kuorsasi isoon ääneen respassa ja herätin hepun soittamalla tiskillä olevaa kelloa joka sai kaverilta melkeen paskat housuun. Samalla kun stekkasin itseni sisään tiedustelin että milloin seuraava laiva lähtisi filippiineille, vastaukseksi sain että tiistaina. Oli siis kolme päivää luppoaikaa ennen kuin pääsisin jättämään malesian taakseni. Sandakan on kooltaan suht pieni kaupunki, etenkin keskustansa puolesta joka teki suunnistamisen suht helpoksi. Ympärillä olisi ollut sepiloc ja muita paikkoja joita olisi voinut käydä katsomassa, mutta olin jo sen verran kyllästynyt turistien holhoukseen ja rahastukseen että ei jaksanut oikeen enää Malesia siltä osin kiinnostaa.. Ravitsin itseäni roskaruualla ja oluella ja oikeastaan en tehnyt juuri mitään pariin päivään. Koitti maanantai aamu ja lähdin metsästämään rahanvaihto paikkaa jotta saisin hieman pesämunaa filippiineille, niin että ei tarvitsisi ihan heti ettiä pankkiautomaattia Zamboangasta, sillä netissä oli juttua että filppareilla ja etenkin Mindanaolla olisi tuo pankkiautomaatti politiikka hieman heikommassa hapessa kuin malesiassa.. Tämän lisäksi olisi tarkoitus poistaa laivalippu samana päivänä. Löysin pienen rahan vaihto pisteen jossa sain vaihdettua ringiti pesoiksi hyvällä kursilla ja ilman komissiota. Tiedoksi niille jotka aikivat rahaa ulkomailla vaihtaa: tarkistakaa reaaliaikainen kurssi netistä enne kun vaihdatte varsinkin isoja summia. Rahavaihtomestojen kurssit voivat poiketa paljon toisistaa joten kannattaa skoutata muutama paikka läpi ennen kun vaihtaa massit, ja tietenkin: älä ikinä vaihda pankissa rahaa, paska kurssi ja ottavat komission aina. Näillä eväillä selvisin ihan hyvin. Taskut täynnä pesoja kävellen kohti satamaa, pohdin mielessäni kiinalaisen molopään sanoja "sinne ei oo kun kaks, kolme kilsaa" Noin kuuden kilometrin marssimisen jälkeen saavuin satamaan ja kirosin kinkin helvetin esikartanoon. Satamassa haastattelin paria sotilaspoliisia siitä miten saisin lipun ja mistä. Selvisi että paikka josta piletti tulisi poistaa pieneen kätöseen sijaitsi puolentoista kilsan päässä suunnasta josta juuri tulin ja oli tietty jo tältä päivältä kiinni. Onneks spolle oli ystävällinen ja piirsi minulle paperille selvän kartan jonka avulla paikansin paluumatkalla mestan. Tällä kertaa tosin pikkubussin kyydistä tähyillen.. Aikaisin aaulla kamat kasaan ja pilettiä ostamaan. Jouduin poistamaan meno paluu lipun sillä filppareille tullessa on sama politikka kuin indonesiassa paluu lipun kanssa, vitutti, mutta minkäs teet.. Sitten satamaan jossa seurasi piiiiitkä odotus ennen kuin päästiin edes passin tarkastukseen. Odotellessa tapasin Oliverin, 26v filippiino joka käy töissä malesian puolella kaivurikuskina ja edelliseltä ammatiltaan on pastori. Kun sotilaat vihdoin avasivat terminaalin veto-ovet pystyin jo melkein hastamaan meren ja Filippiinit. Tunne seikkailusta jolle elän oli taas tullut pienen tauon jälkeen takasin.