Zamboanga

Oliver oli tosi mukava tyyppi, mutta sairasti teologeille tyypillistä ammattitautia eli uskonpuheripulia, tästä johtuen olin hieman helpottunut kuullessani hänen jatkavan suoraan Zamboangasta eteenpäin kohti kotia. Laivan laskusilta kolahti betoniin ja efekti oli sama kun olisi tiputtanut kiven muurahaispesään, alkoi armoton hälinä kun ihmiset yrittivät kaikki samaan aikaan päästä laivasta ulos, jolloin oikeestaan kukaan ei pääse liikkumaan mihinkään.. Hetken pyristelyn jälkeen pääsin kuitenkin laivasta ulos ja kävelin muiden mukana terminaaliin. Terminaalissa maahantulo jonotus oli yllätyksekseni organisoitu erittäin hyvin. Tuoleja oli spagetin lailla rivissä kohti passin tarkastusta ja jonon liikkuessa vaihdettiin aina tuolia eteen päin. kiilaajat lähetettiin jonon hännille ja tätä myös valvottiin. Vieressäni istui nuori mies ja nainen, nainen kyseli  mistä päin maailmaa valkonaama on zamboon eksynyt ja mihin se olisi zambon jälkeen menossa. En ollut suunnitellut niin pitkälle ja vastasin ensimmäisen mieleeni tulleen kaupungin eli Davaon. Neiti hihkaisi olevansa kotoisin davaosta ja olevan menossa bussilla sinne illemmalla. Pyysivät meikäläisen myös mukaansa rannalle hengailemaan zamboangassa ennen kuin lähtisivät Davaoon. Sanoin miettiväni asiaa sillä mielessäni oli lähinnä hotellin löytäminen etusijalla. Leima passiin ja tervetuloa filippiineille. Terminaalin ulkopuolella odotti isokasa innokkaita riksakuskeja, mutta tapani mukaan kävelin vähän matkan päähän kohti porttia jossa poliisi viittoi minua jostain syystä rynkyllä takaisin suuntaan josta olin tullut. Kävelin kuitenkin hepun luo ja kysyin atillanosin gestarin suuntaa, heppu näytti suunnan mutta neuvoi menemään taksilla sillä epäili että en löytäisi perille kävellen ja hoitikin kaveriltaan kyydin meikäläiselle. Saavuin majatalolle ja otin itselleni huoneen joka oli todella rupunen mutta ei käytännössäkatsoen maksanut mitään. Lähdin metsästämään ruokapaikkaa ja hetken käveltyäni huomasin kadun toisella puolella terminaalista tutun parivaljakon kaljakassin kanssa odottamassa jeepnyä(jeepin mallinen paikallis bussi) kutsusta lyöttäydyin seuraan ja painettiin jeepnyllä vähän matkan päässä sijaitsevaan maauimalaan. otettiin asemapaikka altaan vierestä ja avattiin kaljat. Ehdittiin muutama huikka ottaa kunnes maauimalan aseistettu vartia tuli sanomaan että mestassa on dokaaminen kielletty ja pyysi meitä siirtymään ulkopuolelle juomaan oluet ja tulemaan sitten takaisin. Näin teimme. plutimisen jälkeen mentiin kaupungille pyörimään ja kattelemaan mestoja. Yksi asia pisti aika paljon silmän, joka paikassa oli aseistautunutta porukkaa. Ostarin stevareilla roikkui katkastut pumppuhaulikot hihnoista vyötäröllä samalla kun tarkistivat ruokakauppaan menevien ihmisten laukkuja, pankkien ja ravintoloiden edustoilla oli m16 rynnäkkökiväärein aseistautuneita vartioita ja jopa siellä maauimalssa oli vartialla vyöllään ruosteinen revolveri. Myös filippiinojen surkeasta aseenkäsittely taidosta ja koulutuksesta kertoi se että monella vartialla näkyi vyökotelossa puoliautomaatti 9mm tai 45 joka oli ladattu ja iskuri oli viritetty taakse ja hymyssä suin kantoivat varmistamatonta asetta väkijoukossa.. Pyörittyämme hetken kaupungilla, lähti meikäläinen hotlalle ja kaksikko bussiasemalle. Tullessani takaisin gestariin, huomasin että taas oli sähkökatkos päällä. Zamboangassa kuulemma tosi yleistä ja kestävät parista minuutista pariin päivään. Gestarin vieressä oli hieman kalliimman näköinen ravintola, jonka menua kytätessäni huomasin että ruoka kuitenkin on lähes ilmaista. Huvitti kyltti ravintolassa, joka kehoitti jättämään tuliaseet vartialle säilytykseen ruokailun ajaksi. Sama juttu pankeissa jossa kylteissä pyydetään tallettamaan aseet vartialle väärinkäsityksien välttämiseksi.. Mutta ruoka oli oikein hyvää ;) Seuraavat pari päivää pyörin Zambon kaupungilla hengailin vaan. Löysin muunmuassa huoneestani oikeen kivan yllärin, kämmenen kokoisen hämähäkin.. Tämän iljetyksen löysin sattumalta kun olin ensin teurasranut yhdyskunnan verran muurahaisia jotka yhtäkkiä purkautuivat lattian raosta, ja kun etsin lisää tapettavia murkkuja osui hämppis silmään lurkkien yöpöydän alla piilossa, vartin verran juostuani sen perässä pitkin muutaman nelijön huonetta, sain sen kuitenkin listittyä. Pieni askel ihmiskunnalle... Zamboangassa ei valitettavasti juurikaan ole paljoa nähtävää, eikä itse kaupunki ole mistään siisteimmästä päästä, ihmiset kuitenkin ihan mukavia. Olin myös kuullut paljon varoituksia siitä että pimeän tultua ei pitäisi liikkua ulkona, rikoin tätä ohjelinjaa moneen otteeseen. Otin tietysti kääntöveitsen taskuun siltä varalta että tilanne oikeasti eskaloituisi, mutta tein nopeasti sen havainnon että ihmiset näyttivät pelkäävän enemmän länsimaalaista joka tietää riskit mutta jostain syystä silti tulee pimeällä kadulla vastaan... Muutaman päivän pyörimisen jälkeen, pakkasin kimpsut ja kampsut ja hyppäsin bussiin, määränpäänä mikäpä muu kuin Davao :)