Menolippu minne vaan: Maata näkyvissä

Passin tarkastus jono oli pitkä ja täynnä filippiinoja jotka halusivat nähdä pitkästä aikaa perheensä ja ryysiminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus.. Odottelimme Oliverin kanssa kaikessa rauhassa kunnes muut olivat päässeet läpi sillä laiva ei mihinkään lähtisi kuitekaan ennen kuin kaikki olisivat kyydissä. Oliver kummasteli kovasti rauhallista suhtautumistani Mindanaoon ja etenkin Zamboangan kaupunkiin sillä sanoi itse paikallisenakin pelkäävänsä mestaa. Zamboangassa tapahtuu säännöllisin väliajoin pommi-iskuja sekä kidnappauksia ääri-islamistien, kuten Islamistisen vapautusrintaman ja al quaida yhteyksiä omaavan Abu sayyafin toimesta. Sandakan-Zamboanga nyt vaan sattuu olemaan ainoa virallinen matkustajalaiva reitti joka kulkee malesian ja filippiinien välillä. Lentämällä tietty pääsee myös, mutta laivalla matkustamisessa on vaan sitä jotain mitä muutaman tunnin lentomatkassa ei ole.. Passin tarkastuksen jälkeen oven ulkopuolella odotti kämänen ja haiseva bussi jonka kulkemasta 500m matkasta veloittivat 2 ringittiä, pidän tätä viimeisenä kertana kun rahan ahneet malesialaiset pääsivät käymään lompakollani ja maksoin hymyssä suin. Laivan oli tarkoitus lähteä kahdeksan aikaan illalla mutta kello oli jo kymmenen paremmalla puolella kun edes pääsimme laivaan+ että laivaan lastattavaa tavaraa oli vielä ties kuinka monta kuorma autollista ja lastaus tapahtui pääosin käsin. Kahden aikaan yöllä katselin paikallisten ahtaajien vitutuspäissään heittelevän ja potkien laatikoita laivaan. Mietin mielessäni että voi harmittaa esin posliini kaupan omistajaa joka on tilannut malesiasta astioita ja saa nyt paketin täydeltä murskaa ja luultavasti laivayhtiön tarjoama hyvitys olisi korkeintaan purkki pikaliimaa... Päätin painua pehkuihin sillä ounastelin että laiva tuskin ennen auringonnousua pääsee lähtemään. tässä olin melkein oikeassa, paatti lähti satamasta kuuleman mukaan joskus viiden aikaan aamulla. Oliver tuli punkkani luo ja ehdotti että menisimme suömään aamiaista laivan kanttiiniin. tarjolla oli kanaa, riisiä ja bisseä. hörsin san miguelia ja haistelin raikasta merituulta samalla jutellen oliverin kanssa niitä näitä. Laivan kummatkin kannet olivat avonaisia joka oli mukava juttu verrattuna indonesian suljettuun ja torakoita kuhisevaan matkustaja ruumaan. Kun aurinko oli laskenut horisontin taa, paljastui meren ylle mitä kaunein tähtitaivas jota tuijotellessa tuudittauduin lopulta uneen. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ihmisten säheltäessä ja pakaten kamojaan valmiiksi, maata näkyvissä. Katsoin kaiteen yli ja näin Mindanaon piirtyvän horisonttiin auringon ensimmäisten säteiden noustessa vuorten takaa piirtäen saaren siluetin taivaan rantaan. Zamboanga oli mielessäni kuin tarunhohtoinen Tortuga, Merirosvojen satama jonne rantautuvat vain ne jotka uskaltavat. Tämä lähinnä kaikkien lukemieni kauhujuttujen takia, koskien Mindanaota ja etenkin Zamboangaa. Laiva lipui satamaan ja mietin mielessäni että muutama viikko sitten mietin että kuinka turvallista sabahissa olisi kun filippiino terroristit yrittävät sitä valloittaa ja ruumisluku oli korkea jo silloin kuin suunnittelin sinne matkustavani, nyt olen rantautunut sinne mistä nuo terroristit malesiaan tulivat.. Tästä kaikesta huolimatta, en jostain syystä pelkää. se on ainoa asia joka huolestuttaa..