Good morning Vietnam!

Lensin ensin singaporeen, jossa odotin kuutisen tuntia jatko lento Ho chi minhniin. Lentokentästä mainittakoon että on isoimpia ja hienoimpia kenttiä missä oon tähän asti käynyt, jopa tupakki paikkaa koristi puutarhamainen kompleksi. Saavuin yön vietettyäni singaporessa kentällä, aikaisin aamulla vietnamiin ho chi minh cityyn. Kaava oli perinteinen: Selvitä paikallisen valuutan vaihtokurssi, tingi itsellesi taksi, etsi budjettiin sopiva majoitus. Nämä asiat hoidettuani käppäilin ympäri kaupunkia ja otin samalla selvää mihin suuntaisin seuraavaksi, oluen ja ruuan äärellä luonnollisesti. Olin odottanut vietnamilaista ruokaa, aivan törkeen hyvää. toisin kuin perinteinen filippiiniläinen ruoka, välttävän hygeienian ja sianverikastikkeiden ja muiden ällötystensä kanssa. Älä käsitä väärin, pidän filippiineistä todella paljon, mutta maan perinteinen ruoka vaan sattuu olemaan pahaa.hommasin itselleni matkatoimistosta(Täällä kaikki tapahtuu niiden kautta) lipun Nha trangiin. Ho chi minh on suuruudestaan ja ihmispaljoudestaan ihan mukava metropoli, jos metropoli voi koskaan täysin sellainen olla. Illalla kiipesin salaa tikkaita pitkin 10kerroksisen hotellin katolle ja räpsin kuvia öisestä kaupungista, hiippailin katolla kuin pieni lapsi karkkivarkaissa, piristävä pieni jännitys momentti. Seuraavana päivänä kävin metsästämässä itselleni paikallisen prepaid liittymän ja odottelin illalla lähtevää bussia. Alunperin ajattelin että olisin matkustanut vietnamissa pääasiassa junalla sen ollen edullinen ja mukava vaihtoehto ja raiteet kulkevat halki koko maan. Idea kuitenkin kaatui siihen että paikalliset tiedostavat saman ja tuhannet ihmiset jonottavat jokapäivä junalippuja terminaaleissa. Junalla liikkuminen rajoittaisi myös spontaanista vapautta sillä lippuja on erittäin vaikea saada viimetingassa, täällä viimetingassa tarkoitaa 2-3 päivää etukäteen.. Illalla odotin bussia matkatoimiston edessä ja leukani oli tipahtaa katuun. Sleaping bus 2013! nuo nukkuma bussit ovat muutuneet huomattavasti parempaan suuntaan kuin viimeksi sellasella kolmisen vuotta sitten matkustu. ks. kuva. Saavuin seuraavana aamuna Nha trangiin. syötyäni ja saatuani katon pääni päälle, vuokrasin gestarin väeltä skootterin. Lähdin ajelemaan kohti apina saarta, kunhan ensin selvitin kaupungin kaoottisen liikenteen koukerot. Vajaa parinkymmenen kilometrin matka taittui oikein mukavasti kauniissa vuoristo maisemassa. Välillä pysähdellen räpsimään kuvia. Satamaan saavuttuani huomasin että olin saanut oikein mallikkaan katkarapurusketuksen ajaessani. Parinkymmenen minuutin venematkan jälkeen astuin laituriin. Lähdin kävelemään pitkin saarta ja pian tulikin jo ensimmäiset apinat vastaan. Olivat oikeen kuvauksellisia ja vietinkin muutaman tunnin räpsien ison kasan ruutuja. pääsin uualla lahjomatta erittäin lähelle noita sulostuttajia kun hissukseen liikuin. Apinoita oli joka paikassa, ja etenkin vauva-apinat sulattivat sydämmeni täysin. Paikallisten mukaan saarella asuu noin. 1500 apinaa, meikäikäläinen näki niistä ehkä korkeintaan parisataa. Kävin myös kiipeilemässä toisella puolella saarta joka oli täynnä korkeita ranta kallioita ja joka avasi kauniin näkymän merelle.

Singaporen kentan tupakki paikka

kamera 2.0

Ho chi minh yolla

Sleeping buss

ratsuni mun

hylattyja long houseja?

apina saari

niin sulonen apina vauva!