BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 2. joulukuuta 2013

Tuhansien temppeleiden tasanko


Menin Inlestä bussilla Baganiin. Bagan on yksi burman suurimmista ihmeistä, Päälle kolmen kymmenen neliökilometrin tasanko joka on täynnä tuhansia ikivanhoja temppeleitä, isoja, pieniä ja kaikkea siltä väliltä. Baganin rakentamiseen meni aikoinaan kaksi ja puoli vuosisataa ja sitä pidetään käännekohtana sille että hindu ja mahayana budhismi astui syrjään maan sittemmin dominoivan uskonnon theravada budhismin tieltä. Historioitsijoilla on paljon erimielisyyksiä siitä mikä sai aikaan Baganin valtarakenteen ja infrastruktuurin rapistumisen 1300 luvulla, mutta siitä että se tapahtui poikkeuksellisen nopeasti, ovat kaikki yhtä mieltä. Yleisimmin kuultu versio tästä on, että Kubai Khanin lähettämät mongoolit pyyhkäisivät kaupungin läpi ryöstellen ja polttaen kylät mennessään. Toinen tarina taas kertoo että uhka maahan kohdistuvasta kiinan hyökkäyksestä olisi saanut Baganin viimeisen hallitsijan kusemaan longyihinsä ja päättäneen nostaa hevoskärryjen kytkintä. Tällöin kaupunki jäi tarinan mukaan autioksi ja kiinalaisten sijaan tulleet mongoolit ottivat haltuunsa jo valmiiksi hylätyn kaupungin. Asian oikeaa laitaa emme välttämättä saa koskaan täysin tietää, mutta jälkeen jäi tuhansien autioiden temppeleiden tasanko jota tänä päivänä ihmiset ja argeologit tulevat vuosi vuodelta isommin joukoin ihastelemaan. Saavuin Baganiin viiden aikaan aamulla. Menin lähellä sijaitsevaan gestariin ja ajattelin että olisi turha mennä nukkumaan, sillä aurinko nousisi kohta, ja se oli yksi asia jonka Baganissa halusin nähdä kovin paljon. Lähdin kävelemään pimeitä katuja, kellon kompassin kanssa suunnistaen, sillä tiesin ilman suunnan jossa temppelit olivat. Kun pääsin kylän laitamille, näin auringon jo pikkaisen pilkottavan horisontista. Nyt oli kiire, sillä halusin löytää jonkun korkean paikan josta saisin myös otettua kuvia samalla kun katselen auringon nousua. Parisen kilometria hölkkää ja oikealla puolella näkyi aakeeta laakeeta ja muutama vanha temppeli. Ison auken läpi kuljettuani tulin temppelin luo. Menin sisään, mutta en löytänyt mistään portaita ylös, vain ison budha patsaan pimeässä kammiossa jonka katto kuhisi lepakoita ja lattia oli täynnä guanoa. Menin takaisin ulos ja tutkailin vaihtoehtoista näköalapaikkaa. Parinsadan metrin päässä näkyi vanhan linnoituksen rauniot ja tiesin että sinne olisi pakostakin, strategisista syistä oltava käynti ylempiin kerroksiin. Kävelin linnoitukselle ja menin sisään. Tuli automaattisesti suomenlinna mieleen kun katseli seinissa olevia ampuma-aukkoja ja katossa olevia kaaria. Perällä oli juuri ja juuri hartioiden levyinen käytävä, josta johti portaat, toiseen kerrokseen. Jatkoin puoliksi sortuneita tiilirappusia jotka menivät linnoituksen avoimen seinän vierttä ylös, johtaen itäpuolella olevalle tasanteelle. Linnoitus oli tasakattoinen ja sinne johti lyhyet rappuset tasanteelta. Näky oli huikea, tasankoa ja puiden välistä kohoavia temppeleitä silmän kantamattomiin. Auringon nousu oli myös upe, piirtäen kaupungin ja temppeleiden siluetin taivaan rantaa. Otin tonnitolkulla kuvia, sekä välillä vain istuin ja katselin suu ammollaan edessäni olevaa häkellyttävää kauneutta. Kun aurinko oli kunnolla noussut, lähtivät myös turistit liikkeelle. Huomasin kauempaa lähestyvän pari kundia fillareilla. Olisi pitänyt mennä heti piiloon eikä jäädä tuijottamaan, sillä heti he näkivät minut, oli heidän tietysti tultava samaan paikkaan. "hei, tonne pääsee ylös kun toikin on tuolla" vitun nelisilmä apina britit... Lähdin menemään linnoituksesta. Bagan on Yksi burman kuumimpia paikkoja ilmastollisesti ja siellä sataa huomattavasti muuta maata mähemmän. Tästä johtuen luonto on myös hyvin erilainen kuin tällä puolella mannerta kuvittelisi. Hiekka tasankoa jossa kasvaa kaktuksia ja puusto ei ole tiheää. Kun kävelin pitkin tasankoa tutkaillen vastaantulevia temppeleitä, mietin että näky muistuttaa kuin oli afrikassa, ainoana oleellisena erona budhatemppelit joita sieltä ei löydy, kerrassaan mielen kiintoinen paikka. Parin kilometrin jälkeen näin temppeleiden lomassa samanlaisen pienen linnoituksen kuin missä olin aikaisemmin ollut. Sen luo päästyäni kuitenkin huomasin että siinä ei ollut pystyssä kuin yksi seinä joka oli luonut illuusion melkein ehjästä näköala paikasta. Mesta oli pahasti sortunut, mutta kiipesin silti tuon yhden pystyssä olevan seinän päälle. Ylös pääsin suht pienellä vaivalla, mutta alas kiivetessäni pelotti, irtonaisten tiilien lonksuen ja tippuen alas etsiessäni tukevaa jalan sijaa. Palsin tasangoilta takaisin tielle ja kävelin muutaman kilometrin old Baganin "argiological zonelle" jossa onnistuin sniikkaamaan itseni alueelle, maksamatta valtiolle menevää kymmenen dollarin sisäänpääsy maksua. Kävelin megalomaanisen kokoisen temppelin luo, joka muistutti jo enemmän palatsia. Temppelin laitamilla hengaili paikallisia käsityöläisiä, jotka myivät oljymaalauksia,veistoksi, ja jopa jalokiviä, kuten rubiineja ja jadea. Eräs vanha harvahampainen ukkeli tuli luokseni ja rupesi näyttämään tekemiään öljyvärimaalauksia. Juttelimme samalla niitä näitä, ja päädyinkin ostamaan yhden maalauksista. Ajattelin että kun olin onnistunut taas kerran huijaamaan sotilas junttaa, niin olisi karman kannalta hyvä jos antaisin valtiolta pimittämäni rahasumman sitä oikeasti tarvitsevalle ihmiselle. Pyörin pitkin old Bagania ja satuin kävelemään vanhan rapistuneen, ja hieman erinäköisen temppelin ohi, jonka edessä istuskeli nuori paikallinen nainen. Tyttönen huomasi minut räpsimässä ja pyysi tulemaan katsomaan temppeliä sisältä. Neiti kertoi että tämä nimen omainen pagoda oli Baganin ainoa pystyssä oleva hindu temppeli. Oli vaikea uskoa että about neljästä tuhannesta temppelistä vain yksi olisi mallia hindu. Näin se vain oli. Temppelin sisällä oli alkuperäisiä hiekkakivi veistoksia jotka esittivät shiwaa. Olihan tässäkin tietysti koukkunsa, ja tiesin että tyttö halusi saada myytyä tekemiään matkamuistoja. Hän ei kuitenkaan niitä tyrkyttänyt, vaan hyvin kohteliaasti kysyi haluaisinko jonkun pienen muiston itselleni baganista. Päädyin ostamaan pienen bambusta tehdyn korurasian johon oli maalattu erilaisia kuvioita. Kun nyt olin pyörinyt aamusta asti ympäri temppeleitä, päätin että olisi aika palata takaisin kylää, vetää murkinaa huiviin ja ottaan paljon kaivatut päikkärit. Kun heräsin illemmalla, lähdin taas köpöttelemään kohti temppeleitä ja vanhaa linnoitusta jonka päältä olin katsellut auringon nousua. Kun saavuin paikalle näin jo kaukaa, että samat vitun rillipää britin olivat tulleet meikäläisen mestalle ja ehtineet sinne ensi vitun konkeleidensa kanssa. Olisi vain pitänyt sillon pysyä piilossa.. Menin samaan temppeliin johon elin aikaisemmin mennyt ja todennut että siellä ei ollut rappusia ylös. Kiipesin kymmenisen metriä rosoista tiiliseinään ylös kunnes pääsin housut entistä enemmän haaroista revenneenä ylös temppelin katolle. Olin niin vitutus päissäni, että en ollut ajatellut sitä että seinää oli ihan tarpeeksi vaikea kiivetä ylös, mutta sen kapuaminen tippumatta alas oli melkein mahdotonta, varsinkin auringon laskettua pilkko pimeässä. Toistin vain itselleni jo tutuksi tulleen lauseen; "we will cross that bridge when we come to it" ja rupesin köpöttelemään ympäriinsä. Pian huomasin pienen hartioiden levyisen käytävän johtavan alas. Mietin että olisiko täällä sittenkin ollut rappuset ylös. Laskeuduin käytävään, ja totesin että, no niinpä tietysti. kävelin käytävän rappuset taskulampun valossa alas ja tulin munalukolla lukitun kalteri oven eteen. Nyt oli ainakin selvää, että oli portaat, tai ei, tänne ei olisi ollut sallittua tulla. Köpöttelin portaat takaisin ylös ja kiipesi toisia rappuja pitkin temppelin kupolin puolessa välissä olevalle, noin 50cm leveälle tasanteelle ja rupesin ottamaan kuvia. Harmikseni auringon lasku jäi hyvin vaisuksi, pilvisen sään takia, mutta näin korkealta kun kaukana häämöttävien isojen temppeleiden valot sytytettiin valaisemaan budhab palatsit kauniin kullan värisiksi illan hämärtyessä. Kun aurinko oli laskenut kuulin alhaalta paikallisen miehen huhuilevan huonolla englannilla, "helooo, somebody up there?" Tiesin paljastuneeni ja tulin esiin kurkottautuen hieman muurin yli nähdäkseni huhuilian. Mies oli ihmeissään ja kysyi kuinka olin pääsyt ylös. Tota joo.. No nii, no.. tota.. khöhöm, tuolta noin. Viittasin kadelläni suuntaa josta olin kiivennyt. Paikallinen sanoi hakevansa avaimen portaikon kalterioveen kotoaan ja tulevansa kohta päästämään minut alas. Otin vielä viimeiset kuvat ennen kuin heppu tuli takaisin. Kävelin saman käytävän jonka seiniä hallitsi liskoyhdyskunta, alas. Nolotti ja pyytelin anteeksi ja leikin parhaani mukaan tyhmää turistia joka ei tiennyt mistään mitään. Heppu sanoi temppeleiden ylimpien kerroksien olevan lukittuja siksi, että pari vuotta sitten oli juuri tähän samaiseen temppeliin tullut illalla joku ulkomaalainen omine päineen(kuulostaako tutulta) Meikäläisen tarinasta poiketen heppu oli mennyt ylös ihan siihen tarkoitettuja portaita pitkin, mutta oli ylhäällä ollessaan jotenkin toikkaroinut ja onnistumaan tippumaan alas, sekä tästä johtuen kuollut. tämän jälkeen valtio oli määrannyt kaikki temppeleiden ylä kerrokset lukittavaksi ulkomaalaisilta. Paikallinen heppu ei onneksi ollut asiasta näreissään ja juttelimme mukavia jonkun aikaa, enne kuin lähdin jatkamaan. Kävelin tien vierttä ja toisella puolella häämötti iso temppeli joka oli näyttävästi ulkopuolelta valaistu. Poikkesin tieltä pienemmän temppelin luo ottaakseni kuvia. Valaisin taskulampulla tietä, joka herätti vähän matkan päässä olevan tyypin huomion. Ehdin ottaa pari kuvaa ja näin mopon lampun valon lähestyvän ja pysähtyvän eteeni. Pyörän etulyhty oli kirkas, enkä erottanut kuin miehen siluetin tämän noustessa pyörän selästä, ja sanoen "hello" Tervehdin takaisin ja kävelin valon toiselle puolelle nähdäkseni tervehtiän. Voi vittu, myanmarin armeijan sotilas. Tämä saatanan valtion kapinen koira oli tullut ihmettelemään meikäläisen yöllistä toimintaa. Kerroin olevani turisti ja ottavani kuvia, pagodasta. Sotilas kysyi mihin olen matkalla, ja vastasin ensimmäisen mieleeni tulleen vaihtoehdon, eli kauempana näkyvän valaistun temppelin. Paskiainen olin tosi epäileväinen ja totesi hänen vievän minut temppelille. Hyppäsin vasten tahtoani halveksimani ihmis perseen mopedin tarakalle. Kun tulimme temppelin sisäänkäynnille, paikalliset olivat hieman peloissaa nähdessään minut sotilaan kuudissä. molopää vaihtoi muutaman sanan paikallisten kanssa ja lähti jatkamaan partiointiaan. Sisään mennessäni paikalliset kyselivät varoen että olenhan menossa suorinta tietä takaisin hotellilleni kun olen ensin käynyt ihmettelemässä temppeliä sisältä päin. joo joo... Kavin temppelin nopesti ympäri sisältä, ja painuin takaisin ulos. Kävelin takaisin tielle ja käännyin kylän suuntaan. Kuitenkin vain luodakseni illuusion että olisin sinne menossa. Köpöttelin tien yli ja painuin takaisin suuntaan josta olin tullut, tälläkertaa pimeän turvin ja ilman taskulampua. Kävelin muutamasata metriä pimeää aukeaa pienen temppelin luo, johon sain kameran jalustan aseteltua. Kun olin hetken räpsinyt kuvia, meni kävelemään pimelle peltoaukealle. Jalkoihini tarttui jotain. Lähemmän tarkastelun jälkeen totesin niiden olevan videokameran dv kasetista revittyjä nauhoja. Kukin voi päätellä miten nuo nauhat olivat tänne joutuneet.. tämän pienen james bondi seikkailun jälkeen lähdin takaisin tielle ja tällä kertaa suuntana oli oikeasti se hotelli. Hetken käveltyäni, viereeni pysähtyi skootteri ja ajattelin että ei kai vittu taas.. Mopedin ajaja oli kuitenkin ihan tavallinen paikallinen ja kysyi olinko menossa kylään. Pääsin samaan matkaan ilmaiseksi ja painuin pehkuihin gestarissa, käydenpäässäni läpi päivän tapahtumia.














































kaktuspuu


Baganin ainoa hindutemppeli




shiwa







0 kommenttia: