BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 2. joulukuuta 2013

Huvila Hoi anissa



Nha trangista matka jatkui Hoi ann nimiseen pieneen kaupunkiiin/kylään joka oli saanut UNESCOltakin tunnustuksen olostaan maailman perintö kohteiden listaalla. Hoi ann oli pieni satama kaupunki minne eri maiden kauppalaivat joskus aikoja sitten pysähtyivät myymään kyydissä olevaa krääsää. Kaupungin arkkitehtuuri ei noista ajoista ole juuri muutttunut ja ensimmäiset vibat olivatkin, kuin olisi ollut italian toskaniassa.. Pieniä katuja ja kauniita pikku taloja, ravintoloita ja vaatturiliikkeitä toisensa jälkeen. seilailimme bussissa tapaamani saksalais kundin kanss ympäri kaupunkia ja etsiskelimme hotellia. Kun viimein löysimme standardejame(hintaa) vastaavan mes;tan, kävimme sakemannin kanssa syömässä ja juttelimme niitä näitä. Selvisi että sakemanni oli ollut ausseissa joitain kuukausia hommissa ja oli murtanut kätensä jossain liikenne onnettomuudessa ja lähtenyt kaakkois aasiaan, sillä tiesi että jos ei ole ausseissa duunia ei kauaa selviä pikku budjetilla. Ihan mukava heppu mutta ei kuitenkaan ystäväainesta jos rehellisesti sanon.. Safkaamisen jälkeen sakemanni meni nukkumaan ja meikäläinen vuokrasi jälleen kerran skootterin alle. Ajelin pitkin pikkukaupungin katuja ja ihastelin ilmapiiriä päivän hämärtyessä illaksi. Hoi ann on muuten oikeen kelpo ja kotoisa pikkukaupunki, mutta turistimassat kaupunkiin ovat massiiviset. UNESCO on tehnyt palveluksensa säilyttääkseen autenttisen kauppalaiva sataman... Pidin skootteria vielä seuraavan päivän. Lähdin katsastamaan kaupungin rannoista toisen joka ei kuulemma ollut niin turistien suosiossa vaan enemmän paikallisten. Paikalle saavuttuani huomasin että aika moni muukin turisti oli kuullut saman tarinan ja pöydät olivat taas kääntyneet... Ranta oli kuitenkin sen verran pitkä että koko matkalta sitä eivät olleet selluperse länkkärit onnistuneet valloittamaan. Itseäni kummästutti sekka että rannalla kasvoi havupuita ja kaktuksia sulassa sovussa, kaksi asiaa jotka eivät mielestäni kuuluneet samalle mantereelle. Toisaalta, eipä meikäläinen mikään hortonomi olekkaan.. parin tunnin kekkailu riitti, sillä tämä on käsittääkseni vietnamin kuumin ja kuivin alue ja sen kyllä tunsi nahoissaan. Seuraavana päivänä kattelin leffoja hotellin tarjoamasta kaapeli tv;stä. Illalla menin aikaisemmin spottaamaani ravintolaan jossa oli pikku parveke kadulle ja nautiskelin olutta ja valkosipulileipiä samalla harjoittaessani tarjoilijan englannin kielen taitoa tämän tahdostaan. Hoi ann on tosi mukava ja kodikas pieni kaupunki mutta valitetettan täynnä aurinko hattuisia ryssä turisteja kuten nha trang. Se ei kuitenkaan riitä melestäni syyksi olla vierailematta paikassa, jos minulta kysytään.



















0 kommenttia: