Hanoi didnt rock, so lets try Burma

Seuraavana iltapäivänä hyppäsin bussiin joka vei minut yön yli Hanoihin. Hanoi on iso ja kallis kaupunki, tämä tuli nopeasti selväksi jo hotellien hintoja tiedustellessa. Hinta taso oli melkein kaksin kertainen esimerkiksi Hueen verrattuna. Pohjois vietnamissa, noin yhdeksän tunnin bussimatkan päässä olisi ollu Be Ben kansallis puisto, mutta jouduin jättämään menemättä silla kansallispuiston koluamiseen olisi tarvinnut ainakin kaksi päivää plus matkat. Ajattelelin että olisin vaihtoehtoisesti vuokrannut mopon ja ajanut halong bayhyn, noin 150 kilsaa hanoista itään. Tämäkin hieno suunnitela kariutui kaupungin hirveään hintatasoon, sillä pärren vuokraus oli ihan ryöstöbisnestä. Kun summaan Vietnamissa viettämäni pari viikkoa yhteen, sanoisin että Vietnam on tosi kaunis maa, mutta ottaa vauhdilla Thaimaata kiinni turisti massoillaan. Eli siis mitään Borneon kaltasta kokemusta oli tietysti ihan turha odottaakkaan. Turistimassoista huolimatta Vietnam kuitenkin kumma kyllä on vierailemisen arvoinen paikka. Jostain kumman syystä esimerkiksi Hoi annissa tuli kumman lämmin ja kotoisa fiilis. Ja ne apinat, varsinkin vauvelit veivät sydämmen ihan totaalisesti! Parin päivän Hanoissa oleilun jälkeen oli aika taas lähteä lentokentälle, nyt suuntana Bangkok. Lentokentällä oli finskin lähtöselvitys tiskit, hymyilin vielä enemmän kun kajareista pärähti kuulutus suomeksi jossa kehotettiin matkustajia nousemaan helsingin koneeseen, siitä oli taas hetki aikaa kun olin kuullut suomen kieltä. Bankokin lentokentälle saavuttuani, tiesin jo gestarin johon menisin. Olin valinnut paikan sen perusteella että sinne voi jättää matkalaukkuja pitkäksi aikaa säilöön. Natobagi ei valitettavasti voi tulla mukaan seuraavaan kohdemaahan, sillä se on nimeltään Burma. Bangkokiin tulin myös sen takia että täältä on helpoin ja nopein hoitaa viisumi Burmaan. Bangkok ei ole viime visiitin jälkeen muuttunut pätkääkään, se on edelleen sama ylikansoitettu turistihelvetti jossa kaikki yrittävät saada matkalaisen vapautumaan mahdollisemman suuresta osasta maallista mammonaansa joka painaa lompakkoa henkisen valaistumisen tiellä. Puhumattakaan idiootti brittituristeista. Kaikesta tästä huolimatta mieleeni heräsi paljon kultaisia muistoja kun kävelin samoissa paikoissa kuin kolme vuotta stten. Seuraavana aamuna painelin Myanmarin suurlähetystöön, kourassani passi, kaksi passikuvaa, kopio lentolipuista ja lapulle kirjoitettu randon osoite Rangoonista(Yangon) Tämän enempää ei tosiaan viisumin saantiin tarvinnut. Itseni lisäksi viisumin hakioita oli parisen kymmentä, suurin osa thaimaalaisia. Sain hakemus lomakkeen ja täytin sen kymmenessä minuutissa. Ainoa silmään pistävä osa hakemuksessa oli työhistoria osio jossa piti antaa selvitys kahdesta viimeisestä työpaikasta puhelin numeroita ja päivämääriä myöten. Jouduin tottakai repäisemään puhelin numerot ja päivämäärät täysin hatusta. Tarkka syyni on ilmeisesti sen takia koska maahan eivät tosissaan ole tervetulleita ihmisoikeus aktivistit ja etenkään journalistit. Hetken pieni leprechauni pääni sisällä yritti minia kirjoittamaan kahteen viimiseen työpaikkaan c.i.a ja setsämänpäivää sekä työn kuvaukseksi demokraattinen vapauttaja/robin hood. Hillitsin kuitenkin tuon vihreä hattuisen pienen miehen. Painuin muutamaksi tunniksi istumaan terdelle ja hain passini iltapäivällä ja nyt siinä komeili burman viisumi, ja on muuten aika pähee. Viisumin saaminen suhui todella helposti, ainoaksi varsinaiseksi ongelmaksi osoittautui rahan vaihto. Tarvitsin amerikan dollareita, enkä ihan mitä tahansa dollareita, vaan uusia ja täydellisessä kunnossa olevia seteleitä jotka ovat painettu vuoden 2006 vuonna tai jälkeen. Tämä johtuu siitä että ainoa valuutta jota Burmassa voi vaihtaa paikalliseksi rahaksi on dollarit. Jos setelissä on yksikin pienen pieni repeämä, taitos, tahra tai muu sitä ei enää ota yksikään rahan vaihtaja vastaan. Toisin sanoen se ei enää ole minkään arvoinen burman rajojen sisäpuolella. Miksi näin? En tosiaan tiedä, mutta niin se vain on. Eikän burman valuuttaa saa vaihdettua missään muualla kuin burmassa sillä sen kuljettaminen maan ulkopuolelle on laitonta. Jouduin käymään neljä pankkia läpi ennen kuin sain tukun seteleitä jotka läpäisivät pelkästään minun seulani.