BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 2. joulukuuta 2013

Burma


Blogin päivittäminen ennen Burmaan lähtöä torpedoitui siihen että gestarin netti oli aivan naurettavan hidas ja jos olisin jättänyt kuvat latautumaan olisivat ne luultavasti silloin valmiit kun tulisin takaisin, joten jätin väliiin sillä olin jo melkeen myöhässä. Taksikuski otti mukavan 100 bhatin ylihinnan sillä huomasi että olin kiireessä liikenteessä eikä minulla ollut aikaa jäädä tinkimään. ovela paska... Kentällä jonot check inniin olivat hirveät, sillä AirAsian lähtoselvitystiskit eivät olleet lentokohtaisia, vaan joko domestic tai international. Jonot etenivät etanan vauhtia ja tuntui muutenkin että lentokentällä oli joku virallinen TET päivä jolloin harjoittelijat saavat koittaa siipiään matkustajien hermojen kustannuksella. Kun viimein pääsin imigrationin läpi, seurasi tuttuun tapaan turvatarkastus. Läpivalaisun jälkeen virkailija pyysi minua avaamaan reppuni. Neiti kaivoi sieltä partavaahdon ja suihkusaippuan ja heitti roskiin. Noh, yritinpähän ainakin. Portilla vielä pikainen tupakki ja koneeseen mars. Meikäläistä ennen jonossa oli joku keski-ikäinen japanilaismies. Kun virkailija tarkasti hepun passin, meni naama mutrulle ja kysyi miksi ei miehellä ole viisumia. Mies sohotti sian saksaa ja yritti esitellä kaiken maailman leimoja passissaan, kuitenkin vain silla lopputuloksella että virkailia totesi itsestäänselvyyden, eli jos ei ole viisumia, ei ole asiaa koneeseen. Kaiken maailman vamokkeja sitä löytyykin... Kone nousi ilmaan ja poronkusemaa myöhemmin laskeutui Burmaan, Rangoonin lentokentälle. Rangoon on kaupungin entinen nimi, nykyään se kulkee nimellä Yangon, mutta käytän nimeä Rangoon sillä se kuulostaa paljon makeemmalta. Myös Burma on nykyiseltä nimeltään Myanmar, mutta käytän nimeä Burma siitä samasta syystä kuin "the lady" Aung Sang Suu Kyi suosii nimeä. Koska ihmisiltä ei sitä muuttaessa kysytty, heille vain todettiin. Heti lentokentällä tuli nopeasti selväksi missä ollaan, sillä juuri kun oli meikäläisen vuoro passintarkastuksessa hymyillä pallokameraan, meni koko lentokentältä sähköt poikki. Kymmenen minuutin stondailu sormiaan pöytään naputtavan virkailijan edessä ja tuli taas valkeus katossa oleviin loisteputkiin, sekä virkailijan tietokoneeseen. Lampsin ulos kentältä, olin nyt Burmassa. Ulkopuolella oli paikallisia taksikuskeja joilla kaikilla oli hametta muistuttava Longyi, perinteinen Burmalainen miesten pitämä vaate. Vanhempi mies tuli kysymään minne olisin menossa ja voisiko hän jotenkin auttaa. Kerroin että haluaisin päästä keskustaan jossa voisin vaihtaa pimeillä markkinoilla rahaa. (Pimeillä markkinoilla siksi että pankit ovat valtion omistuksessa, tai siihen jotenkin kytköksissä, enkä halua tukea rahallisesti sotilas junttaa yhtään sen enempää kun vierailun aikana on pakko). Mies kutsui kaverinsa paikalle ja sanoi hänen voivan vaihtaa rahaa, kurssikin oli hyvä, sama kuin pankissa. Hepulla ei ollut kuin 500$ edestä valuuttaa, mutta se oli tarpeeksi, vaikka varmuuden vuoksi 800$ olinkin mukaan ottanut. Maassa ei edelleenkään ulkomaisia kortteja hyväksyviä pankkiautomaatteja ole... Sain viittä ameriikan seteliä vastaan kahden röökiaskin paksuisen pinkan kayateja. Laskiessani rahoja ja samalla jutellessani hepun kanssa ilmestyi mukamas tosi salamyhkäisesti poliisi kuuntelemaan keskusteluamme. Luuli aluksi että en huomannut tätä kun sivusilmällä kokoajan katselin, mutta kun käännyin ja katsoin heppua suoraan silmiin otti mies muutaman askeleen takaisin, sillä vaikka oli kovin kiinostunut kuulemaan mitä meikäläinen paikallisen kanssa jutteli, ei kuitenkaan halunnut osallistua. Tämmöistä täällä näköjään on, juuri niinkuin olin lukenut. Ukkeli jonka kanssa hoidin asioita, vaikutti lämminhenkiseltä ja mukavalta joten kysyin häneltä taksikyytiä keskustaan. Hyppäsin vuosimallia 88 olevan toyota carinan kyytiin. Burman autokanta on jopa suomea vanhempi ja ei varmaan ole yhtä isoa autoveroa. Koska suurin osa pirsseistä tuodaan naapurista(thaimaa) on melkeen kaikissa autoissa ratti oikealla puolella, seikasta hämäävän tekee se että Burmassa on kuitenkin oikean puoleinen liikenne. Matkalla mies osoitteli nähtävyyksiä ikkunasta ja kertoi kaupungista. Burma muuttuu koko ajan, kolme vuotta sitten kun viimeksi olin tällä pallon puoliskolla, ei viisumin saaminen olisi ollut läheskään niin mutkatonta kuin nyt. Saavuimme gestarin luo jota mies suositteli. Paikka oli liikenneympyrän vieressä jonka keskellä komeili parisataa vuotta vanha temppeli. Gestari oli oikein siisti ja kaikin puolin mukava, hinta vaan oli 15 dollaria per yö, no pääkaupunki.. olisi saanut kuulemma paria dollaria halvemmankin läheltä, mutta ei läheskään yhtä siistiä. Illan tullen kiertelin lähialueen korttelita ja katselin kuinka paikallisilla nuorilla oli tiukat fudismatsit meneillään tyhjällä kadun pätkällä jossa potkivat puun säleistä tehtyä palloa. Kävelin vähän enemmän ihmisten ilmoille ja näin pienen kadunvarsi syöttölän/juottolan jossa paikalliset miehet hamehet päälä mussuttivat pikkusuolaista ja joivat viinaksia. Tilasin sapuskaa ja odottaessa sain ensikosketuksen erinomaiseen panimotuotteeseen nimeltä Myanmar beer, eli kansan kielellä Burma bisse. Seuraavana päivänä lähdin kävelemään pitkin kaupunkia jonkun kuvauksellisen paikan toivossa. Pari kilometriä myöhemmin vastaan tuli puiston portit ja muistin taksikuskin puhuneen jotain puistosta jossa olisi keskellä järvi. Portilla oli teksti "uhdcifvituuciuevfcuvvegiuuvfvchinchanchong, 2000khat per head" ajattelin että, noh mikäs siinä. sain pääsylipun kouraani ja kävelin sisään. Näin kauempana isoja lintuhäkkejä ja mietin, hetkinen.. Katsoin pilettiä tarkemmin ja tajusin tulleeni "yangon zoological gardeniin" eli olin siis tukenut valtiota ja tullut vittu eläintarhaan, ei näin... En pidä eläin tarhasta konseptina ja siihen kun vielä lisätään että se on valtion omistama, olin tehnyt jo ensimetreillä double failin. Nyt kun lippu jo oli ostettu ja olisin tuskin näihin syihin vedoten saanut rahoja takasin, päätin kuitenkin käydä kattomassa paikan. Linnuilla, etenkin kondorikotkilla ja muilla isoilla sellaisilla oli aivan liian pienet häkit. Samoin tiikereillä jotka tylsyyttään ja tekemisen puutteessa makoilivat viidentoista neliön vankiloissaan, virikkeenään puukapula ja penkki jonka alle voivat mennä. Aika sama elopainoon suhteutettuna kuin suomessa turkiseläimillä, niin miettikää poliitikot sitä. Oli myös surullista katsoa kuinka ihmiset heittelivät paahtoleipää aasian mustakarhuille jotka kuuluisivat luontoon, eivätkä tänne ihmisten viihdyttäjiksi. Osa kauriista ja peuroista oli myös huonossa kunnossa turkkinsa puolesta. Jonkun aikaa kierreltyäni, rupesi suoraan sanoen vituttamaan. En ollut tullut aasiaan katsomaan näitä eläimiä vangittuna häkeissä. Olin tullut nähdäkseni niitä luonnollisessa elin ympäristössään. Otin eläinoikeusrikkomus puistosta ritolat ja painuin takaisin hotellille. Eläimien olot eivät loppujen lopuksi olleet ihan kauheasti korkeasaarta huonommat, mutta pointti onkin se että ne eivät kuulu sinne, eivätkä todellakaan myöskään korkeasaareen, joten hävetköön myös suomessa. "Pelastkaa amurin pantterit" voi vittu mitä tekopyhää paskaa. Otin muutaman burma bissen huoneeseen ja istahdin sängylle, katsoin ikkunaluukuista ulos pienelle kujalle ja kuuntelin sateen ropinaa. Oli Juhannus aatto. Katselin kännykästä suomen kellon aikaa ja mietiskelin mitäköhän kukin läheinen ja kaveri tekee juuri tällä hetkellä, osa juuri päässyt töistä, osa toista päivää jo kännissä ja osa matkalla mökille nelostien ruuhkissa ja joku kenties ihan vain kotona nauttimassa siitä että kaupunki kerran vuodessa tyhjenee ihmisistä, joku ehkä koirat sylissään katselee ulos ikkunasta ja miettii samaa. En voi sanoa että eikö olisi haikea olo ja harmittaisi, sillä jussi on kuitenkin meikäläiselle se ehdoton vuoden ykkös juhla. Nyt se kuitenkin loistaa vain poissaolollaan, sillä tunne siitä että on juhannus,ei välity mitenkään muuten kuin että tietää mikä päivä on. Kun katselin maailman kelloa puhelimestani tuli minulle hassu fakta mieleen, Burma on niitä harvoja paikkoja jotka ovat omalla mielivaltaisella aika vyöhykkeellään. GMT aika vyöhykkeet menevät tasa tuntien välein, joko + tai -. Esim suomi GMT+2  Grönlanti GMT-2, Mutta Burma onkin +6:30. Nukahdin ja uinuin muutaman kaljan huurussa juhannus aaton ohi lauantaihin.


























0 kommenttia: